Henkilökuvassa: Mikko Kutvonen – innokas hifi-harrastaja ja tee-se-itse entusiasti

Mikko Kutvonen työhuoneellaan

Henkilökuvassa -juttusarjassa tutustumme paikallisiin audioelektroniikan taitajiin, tietäjiin, harrastajiin ja ammattilaisiin.
Mikko Kutvonen on monen suomalaisen tee-se-itse hifistin tuntema hifiharrastaja ja vapaa-ajan laitesuunnittelija. Hänen suunnittelemiin tee-se-itse projekteihin kuuluu mm Brachycera putkivahvistin ja Contrapuctum B&C speakers hifi-kaiuttimet. Hän on esimerkillisellä tavalla jakanut tietämystään avoimesti hifi harrastajat palstalla ja edistänyt näin suomalaista tee-se-itse kulttuuria.

Tapasin Mikko Kutvosen ensimmäistä kertaa hänen ollessaan UralTone asiakas. Samoin tein huomasin, että kohtasin tavallista syvällisemmin laitteisiin perehtyneen hifistin, jonka näkemykset perustuivat vahvasti tieteeseen, ei internetin totuuksiin. Myöhemmin yhteydenpito aktivoitui ja johtu lopulta siihen, että julkaisimme UralTonella Kutvosen suunnitteleman Brachycera vahvistimen rakennussarjana samaan aikaan Audiovideo.fi juttusarjan kanssa.

Tässä artikkelissa lyhyt yhteenveto pitkästä sähköpostihaastatteluketjusta.

UralTone / Mikko Kankaanpää (UT): – Olet pitkän linjan HIFI rakentelija ja tunnettu hifiharrastajien foorumilla. B&C 15” kaiutinprojektisi ja Brachychera vahvistin ovat herättäneet suuresti ihastusta hifistien keskuudessa. Miten olet päätynyt suunnittelemaan ja rakentelemaan HIGH end laitteita ja mikä on taustasi elektroniikan saralla? Mistä intohimosi hyvää ääntä ja putkilaitteita kohtaan kumpuaa?

Mikko Kutvonen (MIKKO): – Kiinnostukseni elektroniikkaan ja audioon taitaa olla ihan lapsuuden peruja. Tekniikka noin ylipäänsä kiinnosti pientä poikalasta, ja taipumukseni tonkia koulun jälkeen isäni levyhyllyä varmaan herätti sitten kiinnostuksen audioon. Faijan Jarret, Beatlesit, Mozartit ja Moody Bluesit olivat tuttua kamaa jo tokaluokkalaiselle.

SE/64 Melody työhuoneen hämärässä

–Yläasteella sitten luin jostain – olisiko ollut edesmenneestä HiFi-lehdestä – arvion jostain putkivahvistimen rakennusohjeesta. En muista tarkkaan, mutta olisiko kuuntelijana ollut J. Eräpuu, kytkentä oli joko Kotkavalkaman ”Köykkäläinen” tai sitten joku Williamson-tyyppinen. Luonnehdinta ”soi heleästi ja helmeillen, kuin enkelin pieru” jäi kaivertamaan. Ja näyttiväthän ne hehkuvat lasiputelit teinipojan silmiin ihan tautisen makeilta! Koitin kyllä jo tuolloin kotoa kerjätä rahoitusta rakenteluprojektiin, mutta isälläni ei silloin ihan usko riittänyt kykyihini. Eikä varsinkaan, kun osiin olisi palanut nelisen tuhatta silloista markkaa. Kipinä jäi kuitenkin kytemään.

Musiikki on kuitenkin aina toiminut suurimpana innoittajanani tässä hommassa, ja mitä pidemmälle olen itse tekijänä ja suunnittelijana kehittynyt, sitä enemmän se on tekemisiäni ohjannut.

– Myöhemmin päädyin sitten opiskelemaan elektroniikkaa silloin vielä Evtek-nimellä tunnettuun kouluun. Pari vuotta ehdin tekemään töitäkin suunnittelupuolella, mutta uravalintaa siitä ei lopulta tullut. Se on hauskaa harrasteena, kun voi tehdä mitä ja milloin tahtoo, työnä se oli kuitenkin vähän turhan yksitoikkoista pidemmän päälle.

PP/84 Iiro olohuonesettiä käskyttämässä.

– Musiikki on kuitenkin aina toiminut suurimpana innoittajanani tässä hommassa, ja mitä pidemmälle olen itse tekijänä ja suunnittelijana kehittynyt, sitä enemmän se on tekemisiäni ohjannut. Kaksi viimeisintä vahvistintani – PP/84 Iiro ja SE/64 Melody – ovat saaneet nimensä kahdelta muusikolta: pianovirtuoosi Iiro Rantalalta ja laulajatar Melody Gardot’lta. Ja ainakin omasta mielestäni saavutin kummankin vahvistimen sointiin jotakin nimikaimansa tyylistä.

UT: – Haluatko kertoa lisää PP/84 Iiro ja SE/64 Melody vahvistimista?

MIKKO: Iiro ja Melody ovat osa omaksi ilokseni suunnittelemaani “Scrapheap”-sarjaa, jonka idea syntyi, kun katselin hyllyihini kertynyttä romukasaa, ja tajusin, että noistahan saisi pelkistä jämistä kasattua yhden jos toisenkin vahvistimen. Iiro syntyi näistä ensimmäisenä vanhojen Roine & Liusvaara -toroidipäätemuuntajien ympärille. Se on ultralineaarinen, AB-luokkainen push-pull -vahvistin pitkällä takaisinkytkennällä. Ja suoraan sanoen kokonaisuutena ehkä onnistunein vahvistimeni tähän mennessä mitä yleiseen suorituskykyyn tulee. Pääteputkina on pari EL84:ia per puoli ja keulassa 6U8A-triodipentodi, joita minulla sattui lojumaan nippu nurkissa.

Melody taas syntyi 6B4G-triodien ympärille. Minulla oli näitä 50-luvulla valmistettuja NOS-suorahehkutriodeja Westinghousen ja RCA:n valmistamana jonkunmoinen varasto, enkä ollut aiemmin suorahehkuputkilla tehnyt kokeiluja. Keulaksi valikoitui E83F-pentodi, jolla sain yhdestä vahvistinasteesta sekä tarpeeksi gainia että riittävästi virtaa ajamaan pääteputken hilakapasitanssia. Päätemuuntajiksi romukeosta löytyi Hammondin 125ESE:ta ja verkkomuuntajaksi vanha Uraltone TV16 (jos muistan mallin oikein). Tuo pentodin ja triodin liitto onnistui sekin varsin mainiosti. Melody on soundiltaan herkempi ja syttyvämpi, kuin mikään muu vahvistimistani, mutta se myös räiskyy tarvittaessa, eli mikään pelkkään hissutteluun taipuvainen se ei ole.

UT: – Entä kaiutinpuoli: Olet suunnitellut ainakin B&C 15″ koaksiaalielementtien ympärille kaiuttimet. Minkälaisia mietteitä ne herätti?  Oletko suunnitellut myös muita kaiuttimia?

MIKKO: Olen ehtinyt pelleilemään erilaisten kaiutinkonstruktioiden kanssa aika pitkäänkin. Pelkästään open baffle -toteutuksia taisin ehtiä tekemään neljä-viisi kappaletta, ennen kuin ajatus yksinkertaisemmasta ja herkemmästä PA-kaksitiestä alkoi tuntumaan mielekkäämmältä. Niitäkin olen ehtinyt kokeilemaan B&C:ltä, BMS:ltä ja 18Soundilta. Noista tosiaan mainittukin (B&C speakers) Contrapunctum on jäänyt olohuoneeseeni toistaiseksi toimittamaan ns. finaalikaiuttimeni virkaa. Työhuoneeni pöydällä musiikkia toistavat pari 18Soundin 8-tuumaisia koaksiaaleja.

Contrapunctumeissa käytetty B&C:n elementti oli aika pitkällisen harkinnan tulos. Harvaa PA-elementtiä on oikeasti suunniteltu toistamaan koko audiokaistaa kaksitienä. Tai sitten ne saattavat vaatia todella monimutkaisen jakosuotimen tai mielummin DSP:n käyttöä. Ammattipuolellahan tuolla ei niin ole väliä, jos vastetta pitää vähän digitaalisesti lanata, mutta olohuonekäyttöön suunniteltua passiivikaiutinta ajatellen sellainen ei oikein käy.

Contrat olivat vähän riskiprojekti, kun niitä aikoinaan aloin työstämään. Eivätkä ne aivan vuorokaudessa valmiiksi syntyneet. Saavutin kuitenkin mielestäni tavoitteen 2-tiekaiuttimesta, joka ei subbaria kaipaa, ja jonka herkkyys riittää muutamankin watin putkikoneille.

Monelle tuolla saralla Tannoyn legendaariset 15-tuumaiset Monitor Goldit ovat ihan ansaitusti se referenssi. Contrat rakennettuani totesin kuitenkin, että voin moiset unohtaa, nämä soivat paremmin ja hintakin on järjellisempi.

UT: – Millainen oli ensimmäinen rakentamasi audiolaite?

MIKKO: – Riippuu vähän, että mitä lasketaan, ja kuinka kauas historiaan mennään. Ensimmäiset kaiuttimeni tein joskus neljännen luokan puutyötunneilla ihan vain lätkäisemällä jotkut mökiltä löytämäni autoelementit vanerilaatikoihin. Elementit olivat vieläpä eri paria, mutta eipä sillä tuntunut niin väliä olevan. Nämä päätyivät sitten tietokoneen viereen toistamaan pelien musiikit ja ääniefektit. Peli Doom oli tuolloin kova sana.

– Ensimmäisen toimivan vahvistimeni sain kasaan yhdeksännen luokan keväällä. Se oli kouluelektroniikan 2 x 12 -wattinen lutikkavahvistin, jolle tein itse virtalähteen ihan perusosin. Nimesin sen kone-  ja sähköopinopettajamme Ranen mukaan ”RaneAMPiksi”. Hauskana sivuhuomautuksena tuolloin pyöri televisiossa sähköturvallisuuteen ohjastava ”älä luota Raneihin”-kampanja. Tuo vahvistin kuitenkin palveli sitten vuositolkulla pimiölläni taustamusiikkia toistamassa.

UT: – heh. Samaistun tähän täysin. Rakentelin ensimmäisen oman vahvistimen juuri lutikka pohjalta 8-luokalla. Kytkis tuli Maplinin katalogista ja piirinä taisi olla TDA2030. Piirilevyt syövyteltiin itse tussi-ferrikloridimetodilla ja osa komponenteista tuli purkulaitteista. Palveli vuosia ja äänenlaatu oli taattua sen ajan koti-hifi-laatua. Oletko tehnyt laitteita vain itsellesi vai myös myyntiin?

MIKKO: – Noin periaatteessa en tee laitteita muille. Joistain projekteista olen piirilevysarjoja jaellut kavereille ohjeiden kera, ja joitakin laitteita joskus kasannutkin. Itse tehtyjen sähkölaitteiden kanssa vaan vastuukysymykset ovat vähän sellainen mörkö, jonka takia en mitään valmista mielellään kenellekään tee.

Kaiutinprojekteja. Large & Useless ”minimonitorit” jalustoillaan ja Contrapunctumit etualalla viimeistelemättömissä koteloissaan

UT: – Onko sinulla esikuvia audiolaitesuunnittelijoissa tai -valmistajissa? Voitko antaa esimerkkejä laitteista, jotka mielestäsi edustavat audiolaitteiden aatelia?

MIKKO: – Ihan suoria esikuvia ei ehkä niinkään. Monelta suunnalta olen toki ottanut vaikutteita, ja varsinkin Mauri Pännärin monet rakennusohjeet ovat toimineet varsinkin alkuun innoituksen lähteinä. Toki herran kanssa on tullut ihan naamatustenkin keskusteltua monet pitkät tovit.

Mauri Pännärin Revenge-vahvistin Mikko Kutvosen kotitesteissä.

UT: – Mauri Pännäri on myös minun esikuvani ja kunnioitan hänen suunnittelufilosiaa suunnattomasti. Hän on todellinen pioneeri suomalaisessa tee-se-itse hifi-suunnittelussa. Hän projekteista, joita on julkaistu niin kirjoissa, lehdissä kuin internetissä, on lukuisat harrastajat saaneet iloa ja elämyksiä sekä tietysti parannusta hifi-laitteistojen äänenlaatuun. Kaiken tämän lisäksi hän on todella auttavainen persoona, jonka missiona tuntuu olevan nimenomaan tiedon jakaminen. Tänä yltiökaupallisena aikana tällaiset henkilöt nousevat vieläkin korkeammalle omassa arvostuksessani!

MIKKO: – John Broskien juttuja on myös tullut lueskeltua, vaikka ne ovatkin enemmän konseptitason pohdintoja suurimmalta osaltaan.

UT: – Olen itsekkin seurannut John Broskien www.tubecad.com sivustoa. Moni oma suunnitteluprojekti lähtee juuri näiden sinnikkäiden tiedonjakajien ideoista ja artikkeleista. Mitenkäs kaupallisempi puoli?

MIKKO: – Kaupallisen puolen laitteista olen sen verran pihalla nykyään, etten hirveästi osaa nimetä mitään sen puolen aatelisvehkeitä. 90-luvun lopun japanilaiset mid-end laitteet olivat monet mielestäni sikäli hienoja, että vaikka ääni olikin usein sellaisenaan aika keskinkertainen, oli mekaaninen konstruktio luokkaa pomminvarma. Ja toisaalta osa tämän päivän nyrkkipaja-high endistä on sen verran yhteenkyhättyä sisuskaluiltaan, etten minä ainakaan kehtaisi moista käsistäni päästää. Näistä kuitenkin maksetaan sitten tonnejakin.

PRE/22 etuvahvistin ja SPA.SE/x² olohuonesetissä.

Pääpiirteittäin kuitenkin ajattelen, että vahvistimen soundi tehdään sillä kytkennällä.

UT: – Mitä olet mieltä elektroniikan komponenttien vaikutuksesta laitteiden soundiin? Osa huippulaatuisista hifi-laitteista käyttää perin tavanomaisia komponentteja, toiset taas luottaa boutique-kondensaattoreihin ynnä muihin eksoottisimpiin osiin ja markkinoi näiden johtavan parempaan äänenlaatuun. Mikä on oma näkemyksesi aiheesta?

MIKKO: – Yleensä pyrin valtaosin valikoimaan laitteisiin hyvälaatuisia perusosia. Toki esimerkiksi virtalähteen kondensaattoreina yleensä käytän niitä laadukkaimman pään osia tunnetuilta valmistajilta, mutta välttelen kaikenlaista ”for audio”-eksotiikkaa. Se perusvalmistajan hyllyelko voi nimittäin olla paljon halvempi ja usein 10 kertaa kestävämpikin.

Melodyn pääkortti – huomaa Philipsin NOS polykarbonaattikonkka

UT: – Joissain tapauksissa kyllä. Vaikea tästä tekee sen, että osa näistä kalliista konkista on vain uudelleen leimattuja Kiina-konkkia. Sinänsä ihan hyviltä valmistajilta mutta 20-50 kertainen hintaero on silkkaa huijausta. Mukana on kuitenkin myös hyviä pienvalmistajia, jotka tekee konkkansa oikeasti länsimaissa.

MIKKO: – Kytkentäkonkkien suhteen nojaan yleensä peruslaadukkaisiin polypropyleenikonkkiin, jos mahdollista niin film & foil -mallisina (esimerkiksi Vishay 715P tai 716P). Aivan hirvittävän suuria eroja en noiden peruspolkojen ja kokeilemieni boutique-mallien välille ole saanut, joten en näe mitään järkeä maksaa pahimmillaan lähemmäs sataa euroa yhdestä konkasta. Toki surkeitakin on niissä edullisemmissa tullut vastaan.

Mikko Kutvosen piirilevysuunnittelujälkeä. Jokainen piirilevy viimeistellään signeerauksella.

UT: – Kyllä. Isojen merkkien data-lehdet pitää paikkaansa. Sen sijaan ihan halvimmissa ”merkittömissä” tuotteissa on laadunvaihteluita paljon. Jotain kuvastaa esim. se, että saman koodin komponentti voi olla aivan eri kokoinen eri erästä. Ilmeisesti käytetään vähän niitä materiaaleja mitä saattuu olemaan tai saamaan halvimmalla.

MIKKO: – Pääpiirteittäin kuitenkin ajattelen, että vahvistimen soundi tehdään sillä kytkennällä. Komponenttien laatu saattaa tuota sitten jossain määrin jarruttaa, mutta ei koskaan oikeastaan parantaa.

SE/64 Melodyn konehuone.

UT: – Mitä mieltä olet kiina-hifi buumista? Aliexpress toimittaa todella halpoja laitteita suoraan kiinasta ja monet uskovat näin saavansa aitoa putkisoundia. Meillä on huollettu monia kiina-laitteita ja ikävä kyllä osa on ollut jopa hengenvaarallisia. Myös audiomittaustulokset ovat olleet karuja: ääni on hyvinkin kaukana hifistä. Kytkennöistä voi päätellä, että ideana on ollut kloonata joku klassikkokytkentä, mutta osien valinta (ja laatu) ei ole mennyt ihan nappiin. Loppuviritystä ja hienosäätöä ei ole tehty lainkaan. Sitten joukossa on ollut myös oikeasti hyviä laitteita, mutta nämä ovat lähes poikkeuksetta tehty länsimaalaisten kanssa yhteistyössä ja hintalappu on myös ollut myös korkeampi. Minkälaisia ajatuksia tämä herättää?

MIKKO: – Kiina-ilmiö hifissä on tosiaan ollut jännää seurattavaa. Noitahan on markkinoilla ollut jo toista vuosikymmentä ainakin, ja varsinkin alkuun ihmettelin laitteiden varsin koreaa ulkoasua hintaan nähden. Jos muutaman satasen laitteessa on parin satkun edestä alumiinia ja kullattuja nupikoita ja napikoita, niin voi yleensä olettaa sisuskalujen olevan aika ryönää.

– Osa taas ilmeisesti on ihan kelpo tavaraa projekteina, jos nyt se alkuperäinen kytkentä ei mistään kotoisin olekaan. Kansainvälisillä foorumeilla muutamia kehityskelpoisia laitteita on noussut sen surkeimman kuran joukosta.

– Mutta mitä nyt olen kytkentäkaavioita noista päässyt tiirailemaan, niin ihan hirveän vakuuttunut en ole ollut. Parhaita tosiaan joskus ovat nämä kopiot vanhoista laitteista, kuten vaikkapa WE:n 91-klassikosta, joka sekin on tietysti kloonattu puutteineen kaikkineen. Mihinkään hirveän innovatiiviseen tai mielikuvitukselliseen en ole vielä törmännyt.

– Sitten ihan oma lukunsa ovat nämä kaikenmaailman ”putkikuulokevahvistimet”, joissa putki toisinaan ei edes ole signaalitiellä, tai sitten korkeintaan oparin perässä puskuriasteena. Näitähän on netti puolillaan eBay:tä myöten.

UT: – Sain vihdoin houkuteltua sinut pitämään rakentelukurssin! Kurssilla valmistetaan Brachycera (aka Kärpänen) putkivahvistin. Voitko kertoa hieman enemmän tästä projektista? Kenelle kurssi soveltuu, minkälainen vahvistin Brachycera on?

MIKKO: – Kurssi soveltuu sellaiselle, joka ei ehkä ihan ensimmäistä kosketustaan juotosvehkeisiin ole hakemassa, ja omaa muutenkin hieman perustason ymmärrystä siitä, miltä vastus tai konkka näyttää. Nyt kun saitte valmiiksi poratun kotelonkin järjestymään, niin laitehan tulee kasaan aika pienellä vaivalla.

SE/84 Brachycera tositoimissa olohuoneen pääsetissä

– Brachycera – tuttavallisemmin Kärpänen – syntyi, kun AudioVideon Saurama kysäisi minulta, kuinka yksinkertainen putkivahvistin olisi mahdollista rakentaa. Pienen pallottelun jälkeen alkoi hahmottumaan juttu edullisesta ja simppelistä putkarista. Sellaisesta, joka olisi helppo ymmärtää aloittelijallekin, ja jonka hinta jäisi mahdollisimman lähelle kolmea saturaista.

– Itse vahvistinkytkennän suunnittelu ei ottanut paljoa aikaa, mutta sekä mittaamalla että kuuntelemalla tapahtunut optimointi ottikin sitten varsin hyvän tovin. EL84 oli hintansa ja saatavuutensa johdosta selkeä kandidaatti pääteputkeksi, mutta ECC81:n löytäminen keulaksi otti aikaa. Jälkimainittu ei ole varsinaisesti lemppariputkiani, mutta tässä sen kanssa kaikki naksahti sopivasti kohdilleen.

– Kärpäsestä tuli lopulta paljon parempi vahvistin, kuin mitä alussa uskalsinkaan odottaa. Kolmiosaisen rakennusohjeen teko ja yhteistyö Uraltonen kanssa rakennussarjan myyjänä on ollut hyvin palkitseva projekti.

UT: – Samat sanat! Lopuksi vielä nopeat mietteet seuraavista sanoista / sanapareista

Putkisoundi

Voi olla mitä tahansa

Kullatut liittimet

Eivät kerro laadusta

pienen budjetin hifi-harrastus

Voi yllättää äänenlaadullaan, kun tietää mitä tekee.

Suomalainen kaiutin

Gradient.

laitteiden vs musiikin kuuntelu

Kaikki aina väittävät harrastavansa jälkimmäistä, ja silti sortuvat ensimmäiseen. Allekirjoittanut mukaanlukien.

UT: Kiitoksia haastattelusta!

***

Kirjottanut keväällä 2019 Mikko Kankaanpää

Valokuvat: Mikko Kutvonen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these <abbr title="HyperText Markup Language">HTML</abbr> tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>