Vinkkejä oparin valintaan.

[tvahala]

Piirtelin tuollaisen kitaran sisään asennettavan puskurin,

http://koti.japo.fi/~tivahal/Black%20Box/Black%20Box.html

kun pidän siitä miten se hotkaisee häiriöt pois vaikka käyttäisi lamppujohtoa kitarakaapelina.
Mutta se kysymys: Kun oma oparitietämys on ihan mitätöntä, mitä vaihtoehtoja tuon TL072:sen tilalle löytyy? Vaatimuksena on: vähävirtaisuus, alhainen kohina, korkea ottoimpedanssi ja suuri jänniteswingi.

[artosalo]

Jos tietäisi käyttämäsi kytkennän ja miten asteen käyttöjännite saadaan aikaan, niin olisi helpompi ottaa kantaa.

Suuri tuloimpedanssi on fetti-ottoisilla opareilla kuten CA3240, LF356, OPA134 ja mm. TL072.
Mutta tällä seikalla on merkitystä vain jos signaali tuodaan ei-invertoivaan tuloon. Invertoivaan tuloon tuotuna tuloimpedanssi on linjan sarjavastuksen suuruinen.
Bipolaari-opareilla kuten NE5534 tuloimpedanssi on n. 100 k-ohmia.
Tavallisin opareille ilmoitettu lepovirta on n. 4 mA.

Oparin suurin jänniteswingi on puhtaasti riippuvainen käyttöjännitteestä ja se on suurilla käyttöjännitteillä (+/- 20 V) hyvin lähellä tätä.
Jos tarvitaan todella suuria swingejä – yli 100 Vpp – niin käyttämällä virtasyötöissä boot-strappia saadaan tällainen lähtötaso tavallisellakin oparilla aikaan.

TL072 on suuriohmisella fetti-tuloasteella varustettu, siinä on varmasti tarpeeksi alhainen kohina kitaramikrofonin tuottamaan signaalitasoon nähden ja lisäksi se on virrankulutukseltään pieni, tyypillisesti vain 1,4 mA.

Miksi kaipaat TL072:lle korvaajaa ?

EDIT: Löytyihän se kytkis sivultasi. Kyse on siis ei-inveroivasta vahvistinasteesta, jonka vahvistus on aseteltavissa välillä 0 dB…12 dB.
Asteen tuloimpedanssi on vastusten R1 ja R2 rinnankytkennän suuruinen, eli tässä tapauksessa 500 k.

[tvahala]

Taisin löytää etsimäni. TL062 tai LF442. kummallakin on virrankulutus n. 200 mikroampeeria (Tärkeää kun piiri on kitaran sisässä ja toimii paristolla). Kohina on molemmilla hiukan heikompi kuin TL072:lla, mutta ei mitenkään ratkaisevasti. TL062:lla plussaa vielä se, että ainakin datasivulla mainostetaan swingin yltävän lähes käyttöjännitteeseen asti, TL072:lla jäi kuuteen volttiin kun käytin 9 voltin paristoa. Kokeilin ensin 10 Mohm:in biasvastuksia, mutta fetin biasvirta pudotti jännitteen inputilla 3,5:een volttiin ja signaali leikkautui pahasti toiselta puolelta.

[artosalo]

Jos paristolla operoit, niin silloin virrankulutus on varmaankin ykkösasia.

Pitääkö piirin tuloimpedanssi tehdä näin suureksi ?
Eikö kitaramikrofoni ole pieniohminen signaalilähde, joka ei tarvitse tuollaista kuormaimpedanssia ?
Nykyiset 1 M biasvastukset määräisivät asteen kohinan, paitsi nyt kun niiden rinnalle tuleva kitaramikki on varmaankin oleellisesti pieniohmisempi.

Osaatko sanoa mikä on tulotaso kitaramikrofonilta tälle asteelle ?

Saisit kokonaisuuden häiriöominaisuudet varmaan vieläkin paremmaksi kun pienennät R4:n vaikka 47…100 ohmiseksi.
Hyvä häiriönsietohan syntyy alhaisesta lähtöimpedanssista ja oparilla se on oleellisesti pienempi kuin nykyinen R4.

[tvahala]

Kitaramikki on paljon mutkikkaampi kapistus kuin päällepäin näyttää. Tämä artikkeli kertoo kaiken paljon paremmin kuin minä ikinä osaisin:

http://buildyourguitar.com/resources/lemme/

Herra Lemme selittää viimeisen suuren kitara “salaisuuden”. Olen testannut hänen ajatuksiaan omiin ja asiakkaitteni kitaroihin ja saanut mahtavia tuloksia. Käsittämätöntä miten paljon taikauskoa ja outoja perinteitä tähän asiaan liittyy kun taas vankkaa teoriaa kuten tuolla Lemmen sivulla ei oikeastaan kukaan noteeraa mitenkään.

Niin tuo R4… 100 Ohmia on varmasti riittää ja pitää värähtelyn kurissa.

[F-Jag]

Kitaramikki on paljon mutkikkaampi kapistus kuin päällepäin näyttää. Tämä artikkeli kertoo kaiken paljon paremmin kuin minä ikinä osaisin:

http://buildyourguitar.com/resources/lemme/

Herra Lemme selittää viimeisen suuren kitara “salaisuuden”. Olen testannut hänen ajatuksiaan omiin ja asiakkaitteni kitaroihin ja saanut mahtavia tuloksia. Käsittämätöntä miten paljon taikauskoa ja outoja perinteitä tähän asiaan liittyy kun taas vankkaa teoriaa kuten tuolla Lemmen sivulla ei oikeastaan kukaan noteeraa mitenkään.

Niin tuo R4… 100 Ohmia on varmasti riittää ja pitää värähtelyn kurissa.

Juu, taikauskoa todellakin on kitaroihin ja niiden elektroniikkaan liittyen. Itse olen käyttänyt kitaran sisällä Bartolinin The Chip (nykyään TC) FET-etuvahvistinta. Vartan 9V alkaliparisto oli kitaran sisällä about 2 ja puoli vuotta, ja jännite oli laskenut vain 8 volttiin alkuperäisestä. Ulostulojännitettä ei taida tuollaisia ihan hurjia saada ulos, mutta paransi yksikelaisilla mikeillä olevan kitaran häiriötasoa todella selvästi. Vahvistimet eivät ole op-amppeja vaan FET-transistor(e)illa tehtyjä, ja virrankulutus on todella pieni.

http://www.bartolini.net/information/electronics/electronics_a.htm

Ja kun tuo dokumenttikin kaivamalla löytyi, niin näkyville sekin. Huomatkaa ykkössivun alareunan kytkentäkaavion “coil tuning capacitor” ja “bass cut capacitor”. Tässä sivutaan juuri samaa asiaa, kuin Lemmen dokumentissa.

http://www.bartolini.net/instructions/electronics/tc/tc_1-6web.htm

[tvahala]

Tuon resonanssitaajuuden virityskondensaattorin koko riippuu mikrofonin induktanssista, särön määrästä ja tuhannesta muusta asiasta, mutta hyvä nyrkkisääntö on ollut sinkuille noin 3 nanofaradia ja humppareille 1,5 nanoa. Siitä on hyvä lähteä säätämään, toimii tietysti parhaiten aktiivielektroniikan kanssa, se kun eliminoi johtimen vaikutuksen. Varmasti hinta/laatu-suhteeltaan paras kitaramodi.

[F-Jag]

Varmasti hinta/laatu-suhteeltaan paras kitaramodi.

Varsinkin rautalankamiehet ovat ns. pulliaispiuhan kanssa tuttuja. Siis alunperin kitarapiuha, jossa on suuri kapasitanssi. Siitä riittää legendaa.

Itse en alunperin uskonut käyttämäni etuvahvistimen kovin suureen apuun häiriöissä, koska siinä ei ole differentiaalituloa, mutta kumman hyvin se sitten vaan toimi, vaikka ulostulo on vastusjaolla tehty kiinteäksi. Yksikelaisesta Fender-tyylisestä mikistä otetaan piirin avulla vain sellainen kohtuullisen paf-humpparin ulostulotaso.

TLO72:sta; en sitä pidä kovin pienikohinaisena. Vanhemmalla pojalla on niillä tehty pieni Fenderin trankkukone 90-luvulta, ja se kohisee mielestäni aika ikävästi.

[tvahala]

Varsinkin rautalankamiehet ovat ns. pulliaispiuhan kanssa tuttuja. Siis alunperin kitarapiuha, jossa on suuri kapasitanssi. Siitä riittää legendaa.

;D

[F-Jag]

Tässä on helposti itse rakennettava kitaraetuvahvistin/buffer. Virrankulutus 0,5 mA tai alle.

http://www.tdpri.com/forum/burnt-fingers-diy-effects/144870-don-tillmans-discrete-fet-guitar-preamp-2.html#post3369395

[Julkaisija]

Artikkelit