Vaiheen kääntyminen

[Sissi A3]

Nyt on mekaniikka valmis RIAA-korjaimen rakentamiseksi. Vahvistimen rakenne vielä mietityttää.

Kahdella vahvistavalla putkella (+ katodiseuraaja) vahvistus jää pienehköksi mutta vaihe vahvistimen tulosta lähtöön säilyy muuttumattomana. Kolmella vahvistavalla triodilla vahvistus riittää mainiosti mutta vaihe kääntyy 180 astetta.

Vahvistimet pyritään tekemään niin, että vaihe säilyy. En osaa sanoa mitä vaiheen kääntyminen merkitsee esim stereokuvassa. Onko kenelläkään kokemusta tai käsitystä asiasta? Onko kitaravahvistimien tekijöillä huomioita kääntyneellä vaiheella soitettaessa?

[ceesami]

Ei kait kukaan oikeasti kuule absoluuttista vaihetta…(?) (Siis sitä, että vaihe on kääntynyt 180 astetta, eli en puhu nyt vaihelineaarisuudesta taajuuden suhteen). Sen sijaan jos stereokanavat ovat vastavaiheessa, niin sen kyllä huomaa tukkoisempikin korva. Ääni tuntuu silloin tulevan epämääräisestä suunnasta.

Kitaravahvistinten tekijöiden en ole koskaan kuullut huolehtivan vaiheesta muuta kuin takaisinkytkennän osalta.

[Sissi A3]

Ei kait kukaan oikeasti kuule absoluuttista vaihetta…(?)

En muista lukeneeni aiheesta mitään. Suuntakuulo perustuu kuulon keskialueelta bassoihin vaihe-eroon korvien välillä ja käväisi mielessä josko vaiheiden kääntyminen vaikuttaisi siihen jotenkin.

Toisen kanavan vaiheistuksen kääntyminen on selvä asia. Ajattelin, että kitaristien oman pienitehoisen vahvistimen ja orkesterin suuritehoisen vahvistimen vaiheet voisivat olla vastakkaiset tai jommankumman vahvistimen kaiuttimien vaiheistukset olisivat vaihtuneet. Tämä sotkisi äänikentän ja siitä tulisi epästabiili ja kitaran soundi muuttuisi. Tiedä häntä käykö siinä näin.

Vaiheongelma kuitenkin pohditutti ja välähti mielessä käyttää tuloasteessa triodikaskadia. Siinä yhdistyisivät triodin pieni kohina ja pentodin suuri vahvistus. Toisessa asteessa voisikin sitten käyttää huoletta pentodia, jolloin kahdesta asteesta saisi riittävän vahvistuksen eikä vaihe kääntyisi. Vahvistin tulee MC-rasiaa varten.

[Hallen]

Ajattelin, että kitaristien oman pienitehoisen vahvistimen ja orkesterin suuritehoisen vahvistimen vaiheet voisivat olla vastakkaiset tai jommankumman vahvistimen kaiuttimien vaiheistukset olisivat vaihtuneet. Tämä sotkisi äänikentän ja siitä tulisi epästabiili ja kitaran soundi muuttuisi. Tiedä häntä käykö siinä näin.

Ainakin kitaristit jotka käyttävät useampaa kuin yhtä vahvistinta samanaikaisesti
luomaan sitä täydellistä soundia ;D pitäisi tietää “phase cancellation”.
Jos vahvistimet ovat eri vaiheessa  soundi ohenee.

[ceesami]

Ainakin kitaristit jotka käyttävät useampaa kuin yhtä vahvistinta samanaikaisesti
luomaan sitä täydellistä soundia ;D pitäisi tietää “phase cancellation”.
Jos vahvistimet ovat eri vaiheessa  soundi ohenee.

Totta puhut, en ole itse (vielä) moista harrastanut, joten eipä tullut mieleen. Myös sellaisesta olen kuullut, että jotkut kääntävät kaapistaan elementit vastavaiheeseen ihan tahallaan…

Toisen kanavan vaiheistuksen kääntyminen on selvä asia. Ajattelin, että kitaristien oman pienitehoisen vahvistimen ja orkesterin suuritehoisen vahvistimen vaiheet voisivat olla vastakkaiset tai jommankumman vahvistimen kaiuttimien vaiheistukset olisivat vaihtuneet. Tämä sotkisi äänikentän ja siitä tulisi epästabiili ja kitaran soundi muuttuisi. Tiedä häntä käykö siinä näin.

Kyllä siinä periaattessa noin käy. Mutta mistäs tiedät, missä vaiheessa se ääni tulee mistäkin kaiuttimesta kuulijan korvaan, kun ne ovat yleensä eri etäisyyksillä toisistaan. Eli viive-ero, johon suuntakuulo perustuu korkeilla taajuuksilla, noussee silloin merkittäväksi tekijäksi. DSP:llä tietysti voi periaatteessa kompensoida etäisyyserot, jolloin vaihe-erollakin voisi olla jokin merkitys, mutta en tiedä harrastetaanko tuota yksittäisten mikkien kohdalla. Yleensä kuitenkin pyritään (tai ehkä pitäisi pyrkiä) siihen, että yleisölle ääni kuuluu pääasiassa PA-kaiuttimista, ja kitaran ämyri toimittaa lähinnä monitorin virkaa soittajille.

Tietääkseni merkittävämpi tekijä on mikkien väliset vaihe-erot, erityisesti rummuissa, joissa käytetään useita mikkejä. Sitä varten ainakin paremmista pöydistä löytyy vaiheenkääntönappi joka kanavalle.

Mutta jos palataan alkuperäiseen aiheeseen, niin tuolla RIAA-korjaimen absoluuttisella vaiheella ei mielestäni pitäisi olla merkitystä. Tai ainakaan en ole kuullut mitään järkevää selitystä sille…

[Sissi A3]

Mutta jos palataan alkuperäiseen aiheeseen, niin tuolla RIAA-korjaimen absoluuttisella vaiheella ei mielestäni pitäisi olla merkitystä. Tai ainakaan en ole kuullut mitään järkevää selitystä sille…

En ole myöskään kuullut enkä lukenut. Iski mieleen vain epäilys enkä osannut itse ratkaista joten oli parasta kysyä jos joku olisi törmännyt ilmiöön. Hyvä vastaus on myöskin ettei kukaan ole kuullut asiasta, jolloin voin olettaa ettei asialla ole merkitystä. Toisaalta vahvistimet pyritään yleensä tekemään vaihetta kääntämättömiksi. Taustalla saattaa olla tosin muitakin syitä.

Alkuperäiseen ongelmaan, vahvistuksen puutteeseen, löysin kuitenkin vaihetta kääntämättömän ratkaisun (varmuuden vuoksi). Tuloon tulee kaskodi PCC85 putkesta ja sitä seuraa PCF86-putken pentodi ja lähtöön PCF:n triodi katodiseuraajaksi. Tuolla yhdistelmällä pitäisi saada helposti avoimen silmukan vahvistukseksi (ilman vastakytkentää) 60000 – 80000, joka riittää vallan mainiosti myös 20 dB:n vastakytkentään. Tulossa on 1:5 mikrofonimuuntajat, joita käytetään MC step up muuntajina. Vahvistimen herkkyydeksi 1 kHz:llä tulee 1,25 mv, jolloin lähtöjännite on 0,5 volttia. 20 Hz:llä tarvitaan 10-kertainen vahvistus. Joten nyt tulee ongelmaksi avoimen silmukan vahvistuksen hallittu rajoittaminen. RIAA-korjaus toteutetaan vastakytkennällä sillä en ole keksinyt miten passiivisen korjauksen saisi laskettua luotettavasti ja sen tarkkuus säilyisi putkien vanhetessa (olisi tehtävä säädettäväksi ja kalibroitava aika ajoin). Arvioitu (laskettu) signaali-kohina-suhde on hivenen päälle 60 dB.

[Julkaisija]

Artikkelit