Transistoriääni

[Sissi A3]

Tuli tehtyä kirpputorikierros ja matkaan tarttui pari -60 ja-70-lukujen vaihteen viritinvahvistinta, joista toinen jopa toimi. Sitä kautta pääsin ottamaan tyypit alkuaikojen transistoriäänestä. Soundi oli karmea, juuri sellainen, josta legenda transistoriäänestä on syntynyt. Ei sitä voinut kuunnella. Laite oli Fisher RS-1022L. Toinen laite oli Pioneer SX-440. Siitä oli vahvistimet revitty pois samoinkuin liitännät. Viritin näytti koskemattomalta. Aion rakentaa laitteeseen putkivahvistimet ECL86 putkilla (2×10 W). Passiiviset sävynsäädöt on helppo muuttaa putkille.

[Tubeman]

Itse yritän pysyä kirppareilta pois,alkaa muuten nurkat täyttymään projekteista..samoin kuin Huutonetistä.

Olen käynyt jaakopinpainia ASA 2993:n kohdalla joka on odottamassa remppaa,eli tekisinkö sen alkuperäisasuun ongelmallisista pääteasteista huolimatta,vai korvaako ne kokonaan uudella .

Eteeni sattui Elektorin kytkentä 4 watin AB-luokassa toimivasta fet-päättestä,aika simppeli kolmella fetillä
toteutettu kytkentä joka voisi olla kokeilemisen arvoinen.

Jos kytkentä kiinnostaa,voin laittaa mailiin PDF:nä.

[Sissi A3]

Itse yritän pysyä kirppareilta pois,alkaa muuten nurkat täyttymään projekteista..samoin kuin Huutonetistä.

Puhut asiaa. Olin kuitenkin jo jonkin aikaa haeskellut 60-70 lukujen vaihteen viritinvahvistinta, sillä ne ovat mielestäni pieniä taideteoksia.

Nyt tämä käsiini saama laite tarjosi ainutlaatuisen näköalan transistoriäänen myytin syntyyn. Ilmiselvästi ei tunnettu transistoria eikä hyvän vahvistimen suunnitteluperiaatteita. Tämän päivän puolijohdevahvistimilla ei ole mitään tekemistä noiden transistorivahvistimien kanssa. Toisaalta äänenlaadullinen ero putkivahvistimien hyväksi oli huikea auttaen sen legendan syntymistä. Nykyään nämä myytit elävät edelleen yhteyksistään irronneena.

Rakentamalla tuohon Pioneerin laitteeseen putkivahvistimet, saan molemmat, sekä taideteoksen että korvia hivelevän äänen ilman kolkuttavaa omaatuntoa historiallisen laitteen tuhoamisesta.

Eteeni sattui Elektorin kytkentä 4 watin AB-luokassa toimivasta fet-päättestä,aika simppeli kolmella fetillä
toteutettu kytkentä joka voisi olla kokeilemisen arvoinen.

Jos kytkentä kiinnostaa,voin laittaa mailiin PDF:nä.

Pane tulemaan.

[Tubeman]

60-luku oli tosiaan aikamoista muutoksenaikaa,trankkukoneita suunniteltiin putkioppien mukaan,en osaa nimetä mitään määrättyä vahvaria joka olisi selkeästi suunnittelunsa osalta karistanut vanhat periaatteet
niiltä osin ensimmäisenä ja olisi edustanut uutta ja ihmeellistä “raudatonta” sukupolvea.Asa ja Salora olivat kehityksen kärjessä,tuo mainittu 2993 vuodelta 1967 on jo askel ulos putkikauden kahleista.Ehkä sen vikaantumis herkkyys on perintöä siitä ettei ehkä kaikki metkut olleet hanskassa.?

[Stereophon]

Entä mikä käyttöradioksi?

Mikä kannattaisi olla käyttöradiona äänenlaadun kannalta silloin, jos vielä aikoo tehdä myös musiikkiäänityksiä radiosta kunnostetulla laadukkaalla monoputkinauhurilla? Vai kannattaako nauhoituksiin käyttää silti laadukkaampaa tai uudempaa stereoviritintä tai viritinvahvistinta, mutta monoasetuksella?

Onko tunnettujen radiomerkkien pöytä-ja matkaradioiden ULA vastaanottimien laaduissa mitattavissa olevin keinoin tai korvin kuultavia eroja nauhuriäänityksiä ajatellen? Ja onko paljon ratkaisevia laatueroja esim.1960-, 1970-ja 1980 eri vuosikymmenellä valmistettujen radioiden ULA:n äänentoiston laadussa? Entä miten tässä vertailussa 1950-luvun lopun paremmat putkiradiomerkit pärjäävät?
Tai onko lyhytaaltomatkaradioissa herkkyyden lisäksi myös normaalia parempi ULA:n äänenlaatu?

Kuvassa Telefunkenin Magnetophon 85 kelanauhuri ja Gavotte 600 pöytäradio.

[Julkaisija]

Artikkelit