Täysin asian vierestä ja vähän asiaakin

[harryk]

:DAloitanpa tämän palstan jutut korkaamalla tämän neitseellisen osion. Kannattaa tosiaan skipata nämä hörinäjutut tänne kaatopaikan puolelle, ettei asialliset jutut mene täysin sekaisin. Kiitos Mikolle nopeasta toiminnasta myös tässäkin tapauksessa. Sen verran asiaa, että teen tällä hetkellä epätieteellisiä testejä erilaisten vahvistinkotelopinnotteiden osalta ja vetelin juuri tuossa yhden mäntypuisen nuppikotelon pintaan tuollaista Bluetonen sinistä metallihohtomaalia jota käytetään yleensä autoihin. Maaliliikkeen täti putosi täysin kärryiltä kun kysyin panaanko jotain primeria pohjalle ennen varsinaista maalia. Täti sanoi, ettei ole koskaan kuullut sitä käytettävän mihinkään puupintoihin. Tietääkseni miljoonat sähkökitarat ovat saaneet puupinnalleen metallihohtovärin hyvällä menestyksellä. Ensi viikolla ollaan viisaampia tässäkin asiassa. Idea on yhdistää jenkkikaarojen ulkonäöllinen loistokkuus punaisina hohtavien putkien loimuun varsinkin näin syksyn tullessa. Olisi muuten hauskaa kuulla muiden epäkonventionaalisista kokeiluista tässä ihmeellisessä tubeland harrastuksessa.

[villeristi]

Itse oon vedellyt spedujen pintaan metallinhohto lakkaa hyvällä menestyksellä. Erityisesti sinisen maalin päällä toimii hienosti.

[uraltone]

Tietääkseni miljoonat sähkökitarat ovat saaneet puupinnalleen metallihohtovärin hyvällä menestyksellä.  Idea on yhdistää jenkkikaarojen ulkonäöllinen loistokkuus punaisina hohtavien putkien loimuun varsinkin näin syksyn tullessa.

Tarkoittanet noita hienoja fleikkimaaleja, joita löytyy paljon esim. vanhoista italialaisista kitaroista. Täältä voi tsekkailla:
http://www.fetishguitars.com/

Uskomattoman hienoja vehkeitä, todellisia taideteoksia. Nykyään kitarasuunnittelu on kyllä aika alhaalla kun vertaa noihin päiviin…

Mutta takaisin asiaan. Fleikki maaleja saa automaalitarvikekaipoista mutta spray purkkiin ei kovin suuria kiteitä kuulemma voi ahtaa ja muutenkin ruiskulla saadaan paljon parempi jälki. Näin minulle valisti eräs maalikauppias jonka nimi on unohtunut aikoja sitten. Jos enemmän maalaa on tuo ruisku aivan ehdoton peli. Vaatii tosin erittäin pölyttömän tilan tai homma ei onnistu lainkaan. Eräältä asiakkaalta sain vinkin että talvipakkasella tehdään maalaus ulkona. Kompura on sisällä joten ilma on lämpimää ja maalattavat kohteet viedään sisälle heti kun maalaus on tehty. Ulkona pakkasella ilma on erittäin kuivaa eikä pölyä tms ole lainkaan. Kuulemma toimii vaikka kummalliselta kuulostaakin 😉

mikko

[Niskanen]

En maalausta harrasta, mutta pakkasen olen kuullut minäkin hyväksi konstiksi. Maalareille olisikin varmaan kätevä (ja täysin utopistista kotikäyttöä ajatellen) jos saisi samanlaiset tilat kuin automaalaamoilla. Ainakin entisen työpaikkani kolarikorjaamolla oli jonkin sortin ylipaineistettu huone. Kun oven avasi, niin tuosta pölyttömästä tilasta tuli ilma ulos, mitään ei mennyt sisälle. Imuilma tuli vielä tietty suodattimien läpi jne.

No niin, menee jo kyllä hiukan offtopicin puolelle tämäkin aihe. 😉

[Tubeman]

Muutamia automaalauksia tehneenä lisää omat roiskeeni tähän:Kokeilkaas kulta tai hopeväriä pohjalle,ja siihen sävytettyä lakkaa.
Automaaleissa on myös ns.candy-värit,maksavat aika pirusti mutta pinta on kuin se olisi jatkuvasti märkä,kirkaslakka on päällimmäisenä.

Tuo candy-väri maksoi markka-aikana pahimmillaan 300 mk litra ,jenkkipelleissä näitä oli enimmäkseeen,pensselimaalaus ei tule missään tapauksessa kyseeseen,vaatii joko paineilmaruiskun tai modatun sähköruiskun jota itse käytin ,sekä viskositeetti mittauksen että maali on sopivan notkeaa ruiskumaalaukseen.Viskositeetti mittaus on suppilo josta kellotetaan valuma-aika maalille.

[ceesami]

Automaaleillahan ne vanhat Fenkut ja Gibsonitkin on maalattu, sävytkin oli suoraan GM:n kartasta =) Puupinnalle kannattaa tosiaan vetää ensin primeriä, ja hioa se sileäksi. Näin pintaväri ei pääse imeytymään puun syihin, ja jälki on parempaa. Jos spray-tavaraa haluaa/joutuu käyttämään, niin sekin kannattaa tosiaan hakea automaalikaupasta ja jättää ne Mastonit rauhaan.

Tuo candy-väri maksoi markka-aikana pahimmillaan 300 mk litra ,jenkkipelleissä näitä oli enimmäkseeen

Nykyään on näitä kameleonttivärejä, jotka maksavat luokkaa 1500€/l. Ihanan kallista..

[harryk]

;)Testasin tuota metalliväriä ilman primereitä suoraan mäntypuiseen nuppikoteloon aika huonolla menestyksellä. Puupinta imi maalia kuin sieni ja spraymaali loppui kesken. Taidan vetää perinteisen vinyylin tuon kokeilupinnan yli ja unohtaa metallihohtovärit nupin pinnassa kotipajassa tehtynä. Pintaväri näytti ihan ok, mutta pinnassa näkyy pienikin epätasaisuus. Voisi vielä kokeilla jollain mdf-levyllä, joka on sileämpää jo lähtöön. Nuo loputtomat tasoitus- ja hiontahommat tökkii aika pahasti. Hyviä ideoita otetaan toki vastaan. t. Harry

[ceesami]

Metalliväri vaatii aina kirkaslakan päällensä. Itse käyttäisin nupin maalaukseen varmaan polyuretaanilakkaa. En ole itse ennen kokeillut, mutta soitinrakentajan mukaan se on lähes yhtä helppo kiillottaa, kuin nitrolakka. Kiillotuksella pinnasta saa tasaisen, ja lisäksi mahdolliset lakkaan tarttuneet roskat tulee hiottua pois. Itse värimassassa olevia roskia ei tietenkään saa pois.

Hyvä maalipintaa vaatii tosiaan aika ja kärsivällisyyttä, eivätkä hyvät välineet ja tilatkaan ole pahitteeksi. Oikoteitä onneen ei valitettavasti ole, koska kuten jo totesit, kaikki pohjassa olevat virheet näkyvät pinnassa. Lisäksi minua mietityttää tuo mänty materiaalina. Sehän on aika pehmeää, joten kolhuja syntynee helposti. MDF:ää en ole koskaan maalannut, mutta sekin vaatinee pohjavärin ja tasoitushionnan.

[harryk]

::)Olen maalannut noita vahvistinalustoja metalliväreillä välilä primerin kanssa ja välillä ilman. Viimeisin vahvistinprojektini on nähtävissä kotisivuillani Liverpool-osiossa (www.bluetone.fi). Vedän näihin alustoihin aina akryylilakan viimeiseksi pinnaksi ja jälki on ihan ok tähän tarkoitukseen. Taidan kuitenkin pitäytyä noissa perinteisissä tolex-päällysteissä ja aidossa pythonin nahassa ellei energiaa ja intoa ilmaannu jostain yhtäkkiä lisää. Mikolla on vielä monta väriä ja mallia tolexeja joita ei ole vielä tullut kokeiltua. t. Harry Tolex Bluetone 

[ceesami]

Sinullahan on noita lakattujakin koteloita, olikos se niin, että ne tulee pintakäsiteltynä puusepältä? Samainen seppähän voisi mahdollisesti suorittaa metallivärjäyksen.

[harryk]

:Dtämä meidän puuspesialisti ei kyllä ymmärrä noista metalliväreistä mitään. Puutyöt hän tekee kyllä ihan ok ja kohtuullisella hinnalla. Teen itse nuo pintakäsittelyt toistaiseksi kun ei ole ajatus vääntää montaa vehjettä kuukaudessa. Tulee samalla kokeiltua eri pintapäällysteitä. Tuo Liverpool on tehty Mikolta ostetulle Hammondin alumiinialustalle. Tein reijät Mikolta ostamillani aukkolävistimillä ja kartioporalla. Hinkkasin alumiinipinnan vesihiomapaperilla puhtaaksi ja vedin metallihohtovärillä spraymaalin alustan pintaan. Tämän jälkeen liimasin siirtotarrat tarvittaviin paikkoihin, vedin akryylilakkaa päälle ja rupesin laittelemaan osia sisään. En kyllä suosittele noin pientä alustaa highgain-vehkeisiin kellekkään. Testasin Liverpoolia tänään bändin kanssa livenä ja hyvin pelitti. Säröosasto on mainio ja sain siitä jopa autenttiset Keith Richards säröt Cant get no satiscfaction-biisiin. Alkuperäisessä on kait käytety fuzzia, mutta tämä toimi hyvin näin. Tuosta tekemästäni Liverpool-versiosta on turha odottaa mitään kliiniä headroomia liikaa, mutta crunch ja lead-koneena se on mainio. Koneesa oli kiinni 2xGreenpackit suljetussa kotelossa. t. Harry 

[ceesami]

Tulipa tuossa mieleen, että jos kerta haet sellaista vanhaa jenkkirautameininkiä, niin mikset kokeilisi tuck'n'rollia elikkäs makkaratoppausta =) Vanhoissa Kustomeissa (siis vahvistimissa 🙂 olen sellaisia nähnytkin, Fogertyn Jussilla esim. on sellainen.

[Sissi A3]

Tuo Liverpool on tehty Mikolta ostetulle Hammondin alumiinialustalle. Tein reijät Mikolta ostamillani aukkolävistimillä ja kartioporalla.

Minulla on käsikäyttöinen kartiopora, jolla ei tahdo saada millään pyöreää reikää. Miten on sinulla ja miten sen teet?

[harryk]

;DCeesami! muistan hyvin nuo Custom-merkkiset vahvarit 70-luvulta kun kuolattiin Huttusen soitinliikkeen ikkunoiden takana Helsingin Töölössä jossa asuin silloin pitkään. Jo silloin ne näyttivät aika karmeilta minun makuuni. Oma tyyli jota tavoittelen on jotain American Chopper linjaa jos mitään linjaa on olemassakaan. En tavoittele mitään erikoisuuksia omissa tekeleissäni, mutta koen, että olen jollain lailla löytänyt oman linjani Bluetone-tuotteissa. Haluan viedä tätä linjaa/visiota vielä eteenpäin sekä äänellisesti, että visuaalisesti. Ystäväni Nevalaisen Matti (Flying Finn-kitarat) on ollut suuressa roolissa tässä ideoinnissa ja ennakkoluulottomissa kokeiluissa visuaalipuolella. Matti kutsuukin itseään nykyään kitara desingneriksi eikä kitaranvalmistajaksi.

Tuo kartioporan terä oli erittäin suuri helpotus ikäviin työvaiheisiin reikien teossa ja on haukkunut itsensä takaisin jo moneen kertaan. Niitä saa Mikolta. Lyö vaan ruuvinvääntimeen/sähköporaan kiinni ja avot reikä on valmis suitsait sukkelaan. t. Harry Kartioterä Bluetone

[ceesami]

;DCeesami! muistan hyvin nuo Custom-merkkiset vahvarit 70-luvulta kun kuolattiin Huttusen soitinliikkeen ikkunoiden takana Helsingin Töölössä jossa asuin silloin pitkään. Jo silloin ne näyttivät aika karmeilta minun makuuni. Oma tyyli jota tavoittelen on jotain American Chopper linjaa jos mitään linjaa on olemassakaan. En tavoittele mitään erikoisuuksia omissa tekeleissäni, mutta koen, että olen jollain lailla löytänyt oman linjani Bluetone-tuotteissa. Haluan viedä tätä linjaa/visiota vielä eteenpäin sekä äänellisesti, että visuaalisesti. Ystäväni Nevalaisen Matti (Flying Finn-kitarat) on ollut suuressa roolissa tässä ideoinnissa ja ennakkoluulottomissa kokeiluissa visuaalipuolella. Matti kutsuukin itseään nykyään kitara desingneriksi eikä kitaranvalmistajaksi.

Heh, ymmärrän hyvin kantasi. En oikein itsekään tiedä, onko ne ihan tarpeeksi rumia ollakseen hyvän näköisiä 🙂 Mutta jotenkin hauskoja kuitenkin. Sattumalta kaverillani, joka on automaalari ja jenkkiharrastaja, on tuollainen Kustom-combo 😉 Kyseinen kaveri on myös vastuussa siitä, että jotain pientä tiedän noista maalaushommista itsekin. Vähän kaikenlaista on tullut maalailtuakin, mutta ei kyllä vahvistinkoteloa. Harmi kun asut niin kaukana, voisin ihan harrastusmielessä sitäkin nimittäin kokeilla.

[Julkaisija]

Artikkelit