Stereot broidille

[jreluo]

Ehdotin veljelleni, että suunnittelisin ja rakentaisin korvaajan hänen keskinkertaisille Tivoli Audioilleen. Tarkoitus olisi siis rakentaa hyvin soivat putkivahvistin ja kaiuttimet mahdollisimman edullisesti. Ulkonäöllisiä ehtojakin on jonkin verran, mutta ainakin alkuun ne ovat omia murheitani. Laitteilla kuunneltaisiin niin klassista, poppia kuin elokuviakin ja äänilähteenä toimisi cd tai tietokone. Suuria äänenpaineita ei ole tarkoitus saavuttaa.

Ajattelin, että vahvistimeksi kävisi hyvin esimerkiksi PP EL84 -vahvistin. Uraltonen rakennussarja olisi erittäin hyvä, mutta pyrin selviämään alhaisemmilla kustannuksilla, joten täytynee löytää jostain toinen skeema.

Suurin kysymysmerkki tällä hetkellä on kaiuttimet. Ne pitäisi pystyä sijoittamaan seinälle ja syvyys olisi hyvä olla noin 15 cm. Kaiuttimien kuuntelualue saisi olla mahdollisimman laaja. Minun tekisi mieli kokeilla yhdellä laajakaistaelementillä toteutettua kaiutinta, mutten tiedä saako sillä järkevän lopputuloksen. Kaiutinsuunnittelu on ylipäätänsä minulle vieras alue, vaikka kiinnostusta olisikin.

Hyviä ideoita kaiuttimista ja vahvistimesta otetaan siis kiitollisena vastaan.

[artosalo]

Yksinkertaisin ja edullisin on n. 3…5 W single-end vahvistin. Sellaisen saa toteutettua jo kolmella putkella, joista yksi on kaksoistriodi.
EL84 PP on jo mielestäni ns. täysitehoinen vahvistin, jonka teho riittää suurempaankin olohuoneeseen.
Kuuntelin juuri ennen Joulua  metallikuorisella 6P9:llä (=6AG7) toteuttamaani n. 3 W SE-päätettä ja totesin, että se riittäisi periaatteessa minun tiloihini.
Vahvistimen hinta määräytyy paljolti sen mukaan, mitä joutuu/haluaa maksaa putkista ja muuntajista, ei niinkään skemasta.

[Sissi A3]

Miten olisi vastavaihevahvistin. Kustannukset riippuvat pitkälti verkkomuuntajasta (verkkomuuntajista) ja toissijaisesti päätemuuntajista. Hiukan tinkimällä äänenlaadusta päätemuuntajiksi käyvät Hammondin yleismuuntajat, joiden kappalehinta on n. 20 euroa. Verkkomuuntaja on sitten oma lukunsa. Uraltonen valikoimissa vain joissakin Indelin muuntajissa on kaksi erillistä anodikäämiä ja sittenkin on käytettävä kahta muuntajaa negatiivisen jännitteen takia. Sitten on vaihtoehtona teettäminen. Teetin Trafomicillä ECL82 vahvistimille (levysoitinvahvistin) toroidin, jonka hinnaksi tuli n. 220 euroa ilman lähetyskuluja. Samoin teetin ECC88 vastavaiheiseen kuulokevahvistimeen 2 kpl muuntajia samoin Trafomicilla yhteishintaan n. 150 euroa. Indelin muuntajilla yhteishinnaksi verkkomuuntajille tulisi n. 100 euroa. Muutoin vastavaihevahvistimien kustannukset ja komponenttien saatavuus ei eroa vuorovaihevahvistimista.

Vastavaihevahvistimilla haittana tietysti voisi pitää myös sitä, että joutuisit mahdollisesti turvautumaan kehittämiini kytkentöihin, tällöin kuitenkin löytyy tarvittaessa apua. Äänenlaatu on kuitenkin hyvä ja testattujen vahvistimien lähtötehot ovat 0,7 watista 20 wattiin (ja simuloitujen 70 wattiin).

[jreluo]

Niin, varmasti muutamallakin watilla saadaan riittävät äänenpaineet aikaiseksi. Ajattelin, että PP-EL84-vahvistin riittäisi useimmille tiloille ja kaiuttimille eikä sen vaihtamiselle olisi myöhemminkään tarvetta. Päätöstä ei silti ole vielä tehty. Pienet tehot vaikuttavat varmaan kaiutinvalintaan. SE-päätteestä olisin itse kiinnostunut, mutten halua, että toistosta tulee ponnetonta tai “pikkusievää”. 🙂 Straussin sinfonioiden pitää soida arvoisellaan voimalla. En sulje vastavaihettakaan pois, mutta mieluiten rakentaisin vahvistimen, jonka toiminnan ymmärrän jo entuudestaan. Olen kyllä monta kertaa tutkinut sivujasi.

Toivottavasti vahvistimesta ei tule niin analyyttisen kuuloista, että tietokoneen pakattu musiikki alkaa riipimään. 🙂

Olennaisin kysymys mielestäni on kaiutinvalinta. Herkillä kaiuttimilla ne muutamakin watti on paljon, mutta usein herkkyys jää alle 90 desibeliin watilta ja silloin kai pienet tehot alkavat myös kuulostaa pieneltä. Myös sijoitus seinän viereen pitää huomioida. Mitä tähän keksisi?

[Sissi A3]

En sulje vastavaihettakaan pois, mutta mieluiten rakentaisin vahvistimen, jonka toiminnan ymmärrän jo entuudestaan. Olen kyllä monta kertaa tutkinut sivujasi.

Uusi näkökulma ihmettelyihini miksi vastavaihevahvistimia ei rakenneta enempää. Muitakin syitä löytynee. Verkkomuuntajien saatavuus on heikkoa. Toiseksi vahvistintyypillä on kaksi merkittävää heikkoutta, jotka molemmat liittyvät yläpään toistoon. Miller-kapasitanssi pilaa ohjainasteen yläpään toiston ja vahvistin on oleellisesti arempi päätemuuntajan hajainduktanssille kuin vuorovaihevahvistin. Myytillä helpoista päätemuuntajan suorituskyvyn vaatimuksista ei ole todellisuuspohjaa, alapään toiston osalta ehkä mutta ei yläpään. Oikein suunnitellun vastavaihevahvistimen saundi on erittäin hyvä yläpään soidessa todella hienosti. Valitettavasti vain näitä oikein suunniteltuja kytkentöjä ei ole juurikaan tarjolla (kaikki Köykän kytkennät ovat surkeita).

Se miksi vastavaiheista ei käytetä kitaravahvistimena on ymmärrettävämpää. Vastavaihevahvistimen säröä ei juurikaan hallita ja sopivia esikuvia ei ole. Rakentaja joutuisi tekemään pioneerityön eikä lopputuloksesta olisi takeita. Vuorovaihevahvistimeen verrattuna vastavaihevahvistin säröytyy eri tavoin. Säröspektri on jossakin vuorovaihe- ja transistorivahvistimen välimaastossa.

[Julkaisija]

Artikkelit