Self-inverting push-pull

[jreluo]

Löysin skeeman, jossa oli mielenkiintoinen pääteasteratkaisu: http://diyaudioprojects.com/Tubes/EL84-Push-Pull-Tube-Amp/
Viimeisimmän version skeema löytyy sivun lopusta.

Pääteaste kulki nimellä self-inverting push-pull. Toisen pääteputken hila maadoitetaan ja katodit yhdistetään vakiovirtalähteellä. Toiminta on siis vähän samanlainen kuin long-tailed pair -vaiheenkääntäjässä. Etuna on, että erillistä vaiheenkääntäjää ei tarvita.

Tunteeko joku kytkennän hyviä ja huonoja puolia? Pohdiskelin tämän vahvistimen ja (perinteisemmän) Uraltonen hifi-vahvistimen soundi-eroja. 😉 Mieli tekisi päästä jo jotain rakentamaan. Varusmiespalvelus vaan rajoittaa investointeja.

[artosalo]

Tämän kytkennän ongelma on pieni teho ja suuri  särö (max. teholla). 
Kahdesta EL84:sta saa normaalikytkennässä yli 15 W, tässä vain 7,5 W.
Artikkelissa kehutaan kytkennällä saatavan kustannussäästöä sen yksinkertaisuuden vuoksi.
Parempaan lopputulokseen pääsee kuitenkin samalla putkimäärällä, kun käyttää ensimmäistä triodia (12AX7 ym.) jännitevahvistimena  ja toista puoliskoa cayhodyne-tyyppisenä vaiheenkääntäjänä.

[moonshine]

On varsin outoa kehua huonoa kytkentää kustannustehokkaaksi, kun ihan kohtuullisia transistorivahvistimia on kirpparit ja roskalavat pullollaan. Taitaa olla tekstin kirjoittaja luontainen markkinamies 😉 Jos putkivahvistimen rakentaa niin kannattanee tavoitella parasta mahdollista laatua, kun vaiheenkääntäjän poisjättämisellä saattaa säästää peräti 20€.

[maza]

Kitarakäytössä pieni teho ja suuri särö voivat olla hyvinkin toivottavia asioita, hifivehkeiden osalta täällä jo oikeat asiantuntijat kommentoivatkin hyvin.

[Julkaisija]

Artikkelit