Kitara aloittelijalle

[Sissi A3]

Näin elämän ehtoossa alkaa päässä viirata. Olen pohtinut vakavasti kitaran hankkimista kun ei ole enää muuta kuin aikaa. Kysymys kuuluukin millainen? Uutta ei varmasti kannata hankkia eikä akustista mutta millainen olisi sopivava aloittelijalle. Olen nyt jonkin verran opetellut soittamista haitarilla (ja taffelipianolla). Vahvistinta en tarvitse, sillä olisi mukava yrittää soveltaa vastavaiheista.

[niko]

kannattaa ehdottomasti tässä asiassa kääntyä oman kylän palveluun.
http://www.kitarataivas.com/
Luulisin että samasta kaupasta saa tarvittaessa soittotuntejakin.

Tietenkään en mainostaisi UT:n kilpailijaa jos yritysten maantieteellinen etäisyys olisi pienempi 😉

[toyopet]

Tuo kysymys “ei kai uutta…”.
Uusia kitaroita saa aika edullisesti ja ne on nykyään vielä aika hyviä laadullisestikin. Tai no varmaan löytyy huonojakin mutta jo 300€:n huitteissa on ihan soitettavaa sähkistä tarjolla. Tosin samoja malleja saa tietysti käytettynä halvemmalla, jos vaan sopiva sattuu tarjolle. Mutta nettimarkkinapaikoilla välillä näkee yksityisten ilmoituksissa hintoja, joilla sen uuden saa kaupasta ja ehkä jo vähän toistakin. Ehkä juuri sillä ajatuksella, että ihmiset hakevat edullista käytettyä eivätkä edes tutki uusien hintoja kaupoissa.

Sähkökitaraakin on monenlaista ja kannattaa tietysti miettiä, mitä ehkä haluaisi soittaa, yksikelaiset vai humbuckkerit vai jopa aktiivimikit ym.
Jos on tietty musiikillinen tavoite eli siis visio minkätyyppisiä kappaleita haluisi soitella, niin homma selkiytyy. Vaikka tietysti lopulta kaikilla tietysti voi soittaa mitä vaan, soittajastahan se on kiinni.

EDIT: siis sen verran, että jos ajatuksena on vaikka soitella rautalankaa, niin ei välttämättä kannata ostaa kammetonta SG-mallista kitaraa tai johonkin hevi/säröhommeleihin yksikelaisilla varustettua kitaraa.

[Sissi A3]

Täällä on tullut jo aiemin esille mieltymykseni metalliin ja siellä erityisesti klassiseen metalliin. Vaatii kuitenkin pitkän matkan ennen kuin pääsen sinne asti tyhjästä aloittaessa ja virtuoosia ei tule koskaan. Pääasiassa kysymyksessä on soittelu omaksi iloksi.

siis sen verran, että jos ajatuksena on vaikka soitella rautalankaa, niin ei välttämättä kannata ostaa kammetonta SG-mallista kitaraa tai johonkin hevi/säröhommeleihin yksikelaisilla varustettua kitaraa.

Tuossa tuli selkeästi ensimmäiset vihjeet varusteista. Olen kiertänyt paikallisia liikkeitä ja jonkinlainen käsitys hintatasosta on muodostunut. En vain osaa sanoa mikä hinta riittää ettei tule heti tarvetta hankkia uutta. Onko esimerkiksi merkkejä, joita kannattaa välttää tai joita kannattaa suosia? Minkä laatuisia ovat korealaiset kitarat?

[toyopet]

Täällä on tullut jo aiemin esille mieltymykseni metalliin ja siellä erityisesti klassiseen metalliin. Vaatii kuitenkin pitkän matkan ennen kuin pääsen sinne asti tyhjästä aloittaessa ja virtuoosia ei tule koskaan. Pääasiassa kysymyksessä on soittelu omaksi iloksi.

siis sen verran, että jos ajatuksena on vaikka soitella rautalankaa, niin ei välttämättä kannata ostaa kammetonta SG-mallista kitaraa tai johonkin hevi/säröhommeleihin yksikelaisilla varustettua kitaraa.

Tuossa tuli selkeästi ensimmäiset vihjeet varusteista. Olen kiertänyt paikallisia liikkeitä ja jonkinlainen käsitys hintatasosta on muodostunut. En vain osaa sanoa mikä hinta riittää ettei tule heti tarvetta hankkia uutta. Onko esimerkiksi merkkejä, joita kannattaa välttää tai joita kannattaa suosia? Minkä laatuisia ovat korealaiset kitarat?

Taitaa olla vähän niin, että hinta ei nykyisellään ihan aina korreloi sen laadun kanssa pelkästään tai sanotaanko, että halvan ja kalliin kitaran ero ei äkkiseltään tule esille. Kotikäytössä ei välttämättä koskaan tule ongelmia.

Itämaisissa kitaroissa on ihan laadukkaita laitteita, joissa viimeistely on ihan hyvää mutta rautapuolella on sitten sanomista, jos on.
Itselläni on kiinalainen stratocaster ja se on puuosiltaan ja nauhoiltaan hyvin viimeistelty, kaula alkuun hiukan eli mutta näyttäisi nyt rauhoittuneen. Vibratalla piti vaihtaa, koska tässä on 2-piste kelluva talla ja ne vasteet kuluivat melko pian. Wilkinsonin korealainen talla teki tästä kitarasta ihan toisen vehkeen, nyt se pysyy vireessä ja säädöt saa todella hyviksi. Tällä oli silloin muutama vuosi sitten hintaa ~300 € huitteilla, taisi olla squierin malliston kalleinta päätä. Tallan vaihto tietysti nosti satasen verran hintaa.

Jotain epiphonen SG:tä olen kokeillut ja sekin oli viimeistelyltään hyvä. Mikkien ja muun raudan tasosta ei pikatestillä pystynyt sanomaan mitään mutta olisikohan se kyseinen yksilö lähtenyt hiukan alle 300€:n, jos nyt ihan oikein muistan. Aika edullinen kuitenkin.

Halvoissa siis on tiettyjä halpoja osia mutta nykyisellään ihan kelvollinen viimeistely.

[Sissi A3]

300 euroa näyttää riittävän hyvin melko suureen joukkoon uusia kitaroita mukaanlukien joitakin Fenderin Stratocaster-malleja. Viimeksimainitut lienevät turvallisia hankittavaksi.

Törmäsin melko outoon saundiin kehittäessäni ECL82 vastavaiheista vahvistinta. Kyseessä oli selvästi ei hifi-saundi, sillä se johtui hilavirran aiheuttamasta epäbalanssista kaskodi vaiheenkääntäjä-ohjainasteessa. Särösaundi kyllä mutta ei perinteellisessä mielessä. Olen yrittänyt toistaa saundia jälkeenpäin tavanomaisilla vaiheenkääntäjillä tuloksetta. Vaatii selvästi kaskodin ja mahdollisesti vastavaiheisen. Saundin kuvaaminen sanoin on vaikeaa ja tällä hetkella minulla ei ole sopivaa vahvistinta ääninäytteitä varten. Joka tapauksessa läsnäolon tuntu on käsin kosketeltava. Ääni ilmestyy ikäänkuin tyhjästä ja häipyy jälleen äärettömyyteen. Olisiko tästä kitarasaundiksi jää nähtäväksi.

Kuuntelin saundia aikanaan melko paljon. Se miellytti vaikka oli selvästi jotakin muuta kuin hifiä enkä kuunteluttanut sitä kenelläkään.

[moonshine]

Ibanez tekee kohtuuhintaisia ja laadukkaita kitaroita (kuten omani) ja Aria on toinen merkki johon moni tuttavani on ollut tyytyväinen. Hevimallit kannattaa unohtaa kun ostaa ensimmäistä kitaraa, ja ostaa soitin joka muistuttaa joko Stratocasteria tai Les Paulia. Ne ovat täysin erilaisia kitaroita, mutta laadukkaasti valmistettuna hyviä. Sen lisäksi stratostakin saa tehtyä säröisempään soittoon sopivan vaihtamalla tallaan humbucker-mikrofonin, mikäli sellaisen musiikin soittamisesta sattuu innostumaan. Itse olen Gibson Les Paul-miehiä ja Ibanezini on melko lailla kopio Ibanezin omalla bodymallilla, mutta kyseessä on puhtaasti makuasia.

[Sissi A3]

Sain huonolaatuisen Stratocaster kloonin, jolla olen nyt yrittänyt päästä käsiksi alkeisiin. Vahvistimena on vielä hifi-sellainen ennen kuin saan rakennettua varsinaisen kitaravahvistimen. Hankintalistalla on Fender Stratocaster (n 300 euroa) ennen syksyä. Silloin alkaa kitaransoiton alkeiskurssi. Pääsen helpommin sisälle kitaraan kuin yrityksen ja erehdyksen kautta.

[moonshine]

^Jos olet metallista innostunut, hanki kitara humbuckerilla tai vaihda siihen seuraavaan stratoon yksikelaisen tilaan mahtuva humbucker jos esim. pidät sen tikkukaulasta (sehän riippuu käsien koosta, isokätisenä itselleni straton kaula on hankala ja pienikätiselle se taas voi olla kaikkein paras). Epiphonesta varoitan sen verran, että sen työnlaatu on parempi kuin vastaavissa jenkki-Gibsoneissa mutta ainakin SG:ssä mallia on muutettu todella pahasti kaulapainoiseksi ja sellaisen soittaminen on aika rasittavaa. Varmaan näin on tehty, koska muuten Epiphonen itämainen SG olisi parempi kuin aito Gibson (muita syitä voi esittää, mutta muuta teoriaa ei ole tullut mieleen). Ibanezia suosittelen, valmistaa aika paljon eri malleja erityylisille soittajille joten valinnanvaraa riittää. Sen lisäksi bodyn muoto on Ibanezin oma, joten ne eivät ole suoria kopioita Fenderistä tai Gibsonista ja siksi vähän persoonallisempia.

[Faylon]

Joku japsi jos hyvä säkä käy on hyvä valinta. Itellä on nyt 7 skebaa, joista 4 jenkkiä, ja 3 japsia. Japanilaiset tekee aina ylivertaista työnjälkeä verrattuina muihin, toki puut pitää olla hyvät, ja kuivat. Kuivapuu on kaikki. Nyt on Brasialainen ruusupuu myyttikiellossa eu maihin, eikä jenkeistä enää saa tuoda vanhoja kitaroita. Suomalaiset alkaa tekemään meidän puista. Enpä kuitenkaan pidä omaani 70 Gibsonia Yamaha 83 veroisena, vaikka ehkä eri hintaluokissa kulkevatkin. Fernandes strato 82 kepittää kaikki jenkit millä ikinä olen soittanut. Uusin -2012 kelvollinen. Makuasioita.

[Julkaisija]

Artikkelit