Champ-aatoksia

[F-Jag]

Lueskelin noita menneitä Champ-ketjuja, ja laitanpa tänne taas mietteitä. Edellinen, pikkupurkin modauskysymys ei ole saanut vastauksia, ja kun olen taas ajatellut uusiksi, niin seuraavaa:

Hi-Octanesta on käytösssä vain ensimmäinen ja toinen vahvistusaste. Toinen 12AX7 olisi vapaana, ja jospa tekisi niin, että tekisi siitä toisen etusen Champ-kytkennällä, kun etulevyssä riittää tilaa ja turret-levyn kytkentä niiltä osin helppo muuttaa. Etusen anodeille tarvittava 150V on helppo saada olemassa olevista jännitteistä, ja muuta ihmeellistä ei hommassa olekaan, jos ajatellaan kytkentää 5E1. Hieman asiat muuttuvat, jos käytetään 5C1-kytkentää 6SJ7-pentodilla. Löytämässäni 5C1-kytkiksessä ei ole annettu mitään jännitearvoja. Siispä kysymykset:

1. Anodille on mahdollista maksimissaan saada 250-260V. Minnekäs suojahilajännite silloin pitäisi saada? Muuta huomioitavaa?

2. Jos korvaan pääteputkena olevan EL84:n 6V6:lla, on saatavissa oleva anodijännite sillekin vähän alhainen, eli sama reilut 250V, joten alkuperäisen Champ-kytkennän päätebiasointi menee uusiksi, mutta sen osannen. Kai tuokin anodijännite riittää. Päätemuuntaja on 125ESE. Pitääkö käyttää eri ensiötä kuin EL34:n kanssa?

3. Noin yleisesti soundillisesti 5E1 vai 5C1? Entä 6V6 vs. EL34?

Siinä sitä olikin pähkinöitä tällä erää.

[F-Jag]

Täytynee jatkaa yksinpuhelua  ;D Eipä tuo Champin etupää 5E1-5F1 tasoilla juurikaan poikkea nykyisestäni, ainoastaan tonestack asteiden välissä ja hiukan eri tavalla biasoidut asteet. Champin piirroksissa kiinnittyy huomio katodikonkkien poissaoloon, joko toisella tai molemmilla asteilla. Vain 1k5 vastukset katodeilla. Mitä tuo konkkien poissaolo tekee? Omassani on kummallakin asteella nyt 25uF. Alkuperäisessä huomattavasti pienemmät.

[artosalo]

…jos käytetään 5C1-kytkentää 6SJ7-pentodilla. Löytämässäni 5C1-kytkiksessä ei ole annettu mitään jännitearvoja. Siispä kysymykset:

1. Anodille on mahdollista maksimissaan saada 250-260V. Minnekäs suojahilajännite silloin pitäisi saada? Muuta huomioitavaa?

Oikean suojahilajännitteen voi etsiä käyttämällä 250k…500k potikkaa.
Potikan yläpää kytketään +Ub:hen, alapää maihin ja liuku suojahilalle.
(suojahilalta maihin pitää olla n. 220n…470n konkka)

Valitse haluamasi anodi- ja katodivastus. Potikka puoleen väliin aluksi ja virrat päälle.
Säädä potikasta ja mittaa samalla anodijännitettä ja aseta se haluamaasi kohtaan, esim puoleen väliin +Ub:stä.
Sitten sähköt pois, ja mittaat mitkä ovat potikan puoliskojen arvot ja korvaat ne kiinteillä vastuksilla.
Se on siinä.

[F-Jag]

Sitten sähköt pois, ja mittaat mitkä ovat potikan puoliskojen arvot ja korvaat ne kiinteillä vastuksilla.
Se on siinä.

Tänksi

Tuossa on 5C1 Champin kytkis. B+ on noissa ollut etuselle muissa kytkiksissä noin 260 voltin paikkeilla, eli oikeastaan sama kuitenkin mitä on mahdollista saada omastani. Katodi on näköjään suoraan maissa. Kommentti kytkiksestä?

http://myfenderchamp.com/2010/03/11/fender-champ-5c1-wiring-diagram/

[artosalo]

6SJ7 on biasoitu ns. “grid leak” periaatteella. Siinä ohjaushilalta maihin on hyvin suuri vastus, yleensä 3,3 M … 10 M.
Näin suuri vastus aiheuttaa pienen hilavirran, joka taas muodostaa pienen, alle voltin hilaetujännitteen.
Tätä kytkentää näkee erityisesti tuloasteissa, jossa signaalitaso on alhainen. Esimerkiksi mikrofonivahvistimissa.

Skema on vuosikymmenien takaa, joten suotokonkkien arvot ovat nykymittapuun mukaan kovin alhaiset.
Nuo 8 uF:t kannattaa korvata 47 uF:lla.

[F-Jag]

6SJ7 on biasoitu ns. “grid leak” periaatteella. Siinä ohjaushilalta maihin on hyvin suuri vastus, yleensä 3,3 M … 10 M.
Näin suuri vastus aiheuttaa pienen hilavirran, joka taas muodostaa pienen, alle voltin hilaetujännitteen.
Tätä kytkentää näkee erityisesti tuloasteissa, jossa signaalitaso on alhainen. Esimerkiksi mikrofonivahvistimissa.

Skema on vuosikymmenien takaa, joten suotokonkkien arvot ovat nykymittapuun mukaan kovin alhaiset.
Nuo 8 uF:t kannattaa korvata 47 uF:lla.

Ok. Kiitos. Vahvistimessani on jo alunperin 47:t suotokonkkina, ja lisäksi kuristin kahden ekan konkan välissä, joten hurinat ovat pois. Pitää nyt miettiä, mitä tehdä tuon Hi-Octanen toisen putken kanssa. Tehdäkö siihen toinen etuaste, vai pitääkö sen ohitettavana säröjä varten. Jotenkin vaan, vaikka niin putkisäröjä mainostetaan, en itse asiassa ole kuullut mieleisiäni säröjä mistään vahvistimesta, mitä olen Youtubesta tutkaillut. Hyvä kompressoiva overdrive olisi kaikkein mieluisin. En tiedä onko Salolla tai muilla ideaa kompression tekemiseksi. Periaatteessahan se on saatu aikaan vuorovaihekoneissa putkitasasuuntaajan avustuksella, jonka antama jännite notkuu siinä tehon tahdissa. Single-ended koneista en tiedä, miten sitä kompressiota voisi saada aikaan?

[artosalo]

Vahvistinasteen saa helpommin kompressiolle, kun käyttää sopivan pientä käyttöjännitettä.
En ole kokeillut, mutta tällaista voisi simuloida vaikka aluksi.

[F-Jag]

Vahvistinasteen saa helpommin kompressiolle, kun käyttää sopivan pientä käyttöjännitettä.
En ole kokeillut, mutta tällaista voisi simuloida vaikka aluksi.

Ok. Hieno homma. Kiirettä ei ole, mutta jos jotain vahvistusta asialle saa simuloinnin kautta, niin tervetullutta. Esim mainitsemani 12AX7 ja vaikka se 6SJ7 tai muu pentodi voisivat olla koekaniineina.

[Sancho]

Eikös isolla suojahilan vastuksella saada aikaa kompressiota? Näin olen jostain lukenut.

[F-Jag]

Olen jossain törmännyt käsitteeseen vari-mu, kun puhutaan putkella tehdystä kompressiosta. Tosin ei ole nyt tarkoitus tehdä kompressoria, vaan mukavasti kompressoiva putkiaste.

Tuon vari-mu ajatuksen etuna on kuulemma lähes täydellisyyttä, eli nollaa hipova attack-time. Tavalliset kitarakäytössä olevat kompressorin (lähinnä limitterin) virkaa ajavat matolaatikot eivät yllä nopeaan attackiin, ja seurauksena on se napsuva soundi. Sitä napsua taas voidaan käyttää tehosteena, mutta oikeassa kompressoinnissa se on haitta.

Tässä muuten Manleyn sivulta kaapattu pätkä vari-mu studiokompuran periaatteesta. Vari-mu on siis variable gain.

How’s it work? The unique 5670 dual triode is at the center of the peak-reducing and compression action constantly being re-biased by the vacuum tube rectified side-chain control voltages which cause this tube to smoothly change its gain. Just like that

[artosalo]

Eikös isolla suojahilan vastuksella saada aikaa kompressiota? Näin olen jostain lukenut.

Ei se aivan näin suoraviivaista ole. “Suurella” suojahilavastuksella putken virta jää pieneksi joka saattaa aiheuttaa
sopivaa leikkaantumista. kaikki riippuu muistakin komponenttiarvoista.

Olen jossain törmännyt käsitteeseen vari-mu, kun puhutaan putkella tehdystä kompressiosta.

Tuossa toisessa aiheessa (Philips B4S51A SF/04 -putkiradiosta kitaravahtistin) ehdotin EF89:n käyttöä, koska se on vari-mu pentodi ja siten sen pitäisi jo luonnostaan olla epälineaarinen. Suuremmilla tasoilla tämä ominaisuus korostuu.

[uusiipe]

Vari mu-putkella esim. EF183 saa kyllä tehtyä kompressorin, mutta se on aika vaativa homma. En ole saanut oikein toimivaa kytkentää aikaiseksi. Ongelma on aina, että kompressiota tulee aina joko liian vähän tai liian paljon. Lähimmäksi olen päässyt erilaisilla CCS yritelmillä.

Piensignaalipentodin suojahilavastus ei synnytä kompressiota. Kompressio syntyy laittamalla resistanssia suojahilalta maahan menevään konkkaan, jolloin konkka ei pysty pitämään suojahilajännitettä vakaana, vaan notkahtaa. Toimii mielestäni parhaiten EF86:lla. EF184:llä, ECF8x:llä yms. vaikutus on olematon. Suojahilan kautta syntyvä kompressio on vähän eri oloinen, kuin esim. pääteputken kompressio. Ihan käyttökelpoinen kyllä, mutta erilainen.

Vanhat hyvät konstit toimii myös aina, ja myös 12A*7:lla; tuloasteen grid leak biasointi sekä DC-kytketty katodiseuraaja sopivaan kohtaan.

Edit : olen siis yrittänyt tehdä yksinkertaista kompressioastetta EF183 -putkella, jossa kompura on päällä, kun putki on pentodikytketty ja pois, kun triodikytketty. Triodikykettynä putki toimii normaalina vahvistusastena, koska suojahila ottaa anodin hommat.

[T.S.]

Muusikoiden.net “Voimaa ja pauketta” H.J.N on kertonut Köykän keinot tehdä kompressiota ja limitoida Hurriganes vahvareissa  .Tietojeni mukaan kirjoittaja oli Köykällä töissä aikanaan

[F-Jag]

Edit : olen siis yrittänyt tehdä yksinkertaista kompressioastetta EF183 -putkella, jossa kompura on päällä, kun putki on pentodikytketty ja pois, kun triodikytketty. Triodikykettynä putki toimii normaalina vahvistusastena, koska suojahila ottaa anodin hommat.

Tämä nyt menee jo vähän alkuperäisestä aiheesta sivuun, mutta varsinaisesti hyvä kompressori ei synny noin vain. Kaikkien “kompressorien äiti”, Fairchild 660 tai ainakin sen stereoversio 670 painoi 30 kiloa, ja piti sisällään parikymmentä putkea ja leegion muuntajia. Tässä pätkää Abbey Roads- studiolta

http://www.youtube.com/watch?v=OkoVits-3sA

Mutta, oikeasti siis on kiinnostuksen kohteena miellyttävä kompressio kitaravahvistimeen ilman särösoundeja. Itse leikkautuminen on limitoimista tietty, mutta se ei ole sitä, mitä itse ajan takaa. Eli pidetään tämä kirkkaana mielessä.

[F-Jag]

Muusikoiden.net “Voimaa ja pauketta” H.J.N on kertonut Köykän keinot tehdä kompressiota ja limitoida Hurriganes vahvareissa  .Tietojeni mukaan kirjoittaja oli Köykällä töissä aikanaan

Tänks, tässä se oleellinen nimimerkiltä HJN. Koskee kuitekin PA-kamoja. Periaate kiinnostava kuitenkin.

Tein aikanaan Köykän R200 vahvistimia hieman muunneltuna PA käyttöön. Siinä oli pääteputkina 6 x PL504. Köykän idea oli muuttaa ohjauksen funktiona biasta ja näin putken jyrkkyys muuttui. Se oli tavallaan expanderi, koska bias putosi ohjauksen myötä. Ohjausjännite otettiin pienellä apumuuntajalla, jossa oli muutaman kierroksen ensio, ne olivat putkenkatodin kanssa sarjassa. Huolimatta varsin simppelistä ratkaisusta se toimi kun junan vessa.

Mainittuja vahvistimia oli 8 kpl Hurriganesin PA:n sub-torvissa. Se oli siihen tarkoitukseen loistava, koska vehje limitoi ja komperssoi ihan itse, ilman minkään maailman kaiutinprosessoria. (niitä ei vielä ollut edes keksitty) Sinusteho oli 4 ohmiin reilun 200W, mutta dynaaminen teho oli jotain aivan muuta, koska mikään se ajan transistoripääte ei sille pärjännyt. Vahvistimet viettävät vanhuuden päiviä Esa Palsa Lahden hellässä huomassa.

[Julkaisija]

Artikkelit