Basso ja diskanttisäädin hifi-mallilla?

[F-Jag]

Soittoharrastuksen suunnan ollessa muutoksessa on tullut tarvetta ajatella kitaravahvistinta uudelta pohjalta, eli vahvistin olisi luonnostaan ns. flat, ja maltillinen sävynsäätö hoidettaisiin hifi-tyyliin basso- ja diskanttisäätimellä ihan siis perinteistä hifi-vahvistinta matkien. Kysynkin, millainen olisi hyvä kytkentä putkiasteiden väliin? Entä millaisin muutoksin ko. kytkentä sopisi solid-puolelle esim. op-asteiden väliin? Komponenttiarvot lienevät erilaiset? Putkiradioissa olen toki nähnyt noita säätimiä (itsellä muutama Salora Riviera), mutta niiden säätöalueista ei ole harmainta aavistusta.

[RG]

F-Jag: “vahvistin olisi luonnostaan ns. flat, ja maltillinen sävynsäätö hoidettaisiin hifi-tyyliin basso- ja diskanttisäätimellä ihan siis perinteistä hifi-vahvistinta matkien. Kysynkin, millainen olisi hyvä kytkentä putkiasteiden väliin? Entä millaisin muutoksin ko. kytkentä sopisi solid-puolelle esim. op-asteiden väliin? Komponenttiarvot lienevät erilaiset?”

Lyhyt vastaus (IMHO): Baxandall-tyyppinen säätö, joko passiivisena logaritmisia komponenttiarvoja käyttäen, tai aktiivisena, osana takaisinkytkentäsilmukkaa, lineraarisilla arvoilla.

Jos asiaa hieman avaa, niin klassilliseen kytkenään kuuluu basso- ja diskanttisäädin, mutta siihen on toki mahdollista lisätä kaistasäätimiä. Passiivisessa kytkennässä, käytetään logaritmisia potikoita, jolloin myös ylä- ja alapääin passiivit poikkeavat dekaadin verran toisistaan. Aktiivisessa kytkennässä, potikat ovat lineaariset ja passiivit potikoiden päissä samanarvoiset.

Mikäli toteutus on puolijohdetekniikalla, sopivat vastusarvot ovat yleensä kilo-ohmeista kymmeniin kiloihin ja putkilaitteilla luonnollisesti kymmenen tai sata kertaa suuremmat. (Suodattimen aikavakiot ja taajuudethan säilyvät teoriassa muuttumattomina, mikäli vastusarvot kerrotaan ja kapasitanssiarvot jaetaan samalla vakiolla.)

Kirjallisuus ja nykyisin myös “Netti” ovat tietoa pullollaan eli tästä on hyvä aloittaa:

http://www.schmarder.com/radios/tech/tone.htm
http://sound.westhost.com/dwopa2.htm
http://www.geocities.jp/dgb_studio/bax_calc_e.htm

t. /Robert

[uusiipe]

Tuota olen menestyksellisesti käyttänyt putkivahvistimissa. Mid boost on ihan käyttökelpoinen lisä. Edessä on hyvä olla katodiseuraaja-aste, joka voi olla MOSFET yhtä hyvin kuin putkikin.

http://amps.zugster.net/articles/tone-stacks#Baxandall

[artosalo]

Tässä sitten esimerkki aktiivisesta Baxandall sävynsäädöstä:

https://www.dropbox.com/lightbox/home?select=ECC83_tone_uusi_ctf.gif

Lähdössä olevan katodiseuraajan voi jättää pois. Nyt se on tarkoitettu itsenäisen esivahvistimen lähtöasteeksi.
Ensimmäisen ECC83-asteen vahvistus on asetettu suhteellisen pieneksi vastakytkennän R21, R13 ja R20 avulla.
Jättämällä nämä kaikki pois nousee gaini n. 35 dB:iin. Samalla R14 arvon pitää olla n. 30…40 k, jotta potikoiden keskiasennossa vaste on suora.
Bassopotikan muodostavat R3 ja R2 ja vastaavasti diskanttipotikan R6 sekä R7. Molemmat 500k.

Aktiivisen Baxandallin hyvä puoli on siinä käytettävät lineaariset potikat. Näin taajuusvaste on suora, kun potikat ovat keskiasennossa.
Passiivisessa versiossa tilanne on harvoin sama. Logaritmisten potikoiden säätökäyrät vaihtelevat suuresti.

[RG]

Hei,

vielä asiaan liittyen, niin kannattaa pohtia mitä vaikutusta noilla säätimillä oikeasti hakee.
Perinteisen HiFi-laitteen Baxandall-kytkentä on yleiskäyttöinen ja siitä hyvä, että oikein toteutettuna, säätimien keskiasennossa, toisto on suoraviivainen. Eli ratteja kääntämällä, voi sävyjä säätää henkilökohtaisen mieltymyksensä mukaan tai vähän kompensoida kajarien tai huoneakustiikan puutteita.

Perinteisessä kitaravahvistimessa, sävynsäätimillä (esim. Fenderin “tone-stäkki”), on toinen lähtökohta: vaimennetaan kitaramikrofonin keskialueen korostumaa ja jätetään lisäksi vähän säätövaraa henkilökohtaisen mieltymyksen mukaan. Fenkun toisto ei ole suoraviivainen säätimien keskiasennossa, vaan asennossa missä MID-säädin on kaakossa ja BASS sekä TREBLE kumpikin lähes minimissään.

Olen itsekin monesti miettinyt, mikä olisi optimaalinen ratkaisu kitaravahvistimen ja HiFi:n yhdistämiselle.

F-Jag: “Soittoharrastuksen suunnan ollessa muutoksessa[…]”

Asiayhteydestä ei käy ilmi, onko kyseessä edelleen sähkömagneettisesti mikitetyn, vai muulla tavalla mikitetyn kitaran soitto, mutta sanoisin että kaksiportainen ratkaisu voisi olla hyvä: ensin etuaste kitaralle, jossa sopiva ekvalisaattori (säädettävä tone-stäkki tai “kovakoodattu” kytkentä)  ja sitten perään HiFi-laite, missä Baxandall-sävynsäätimet.

Tällä tavalla, päästään lähelle oikeata toistokäyrää ja säätimillä jää sitten säätövaraa.
Jos kitaran toiston jättää pelkästään suoraviivaisen vahvistuksen ja Baxandall-kytkennän varaan, voi tulla tilanne vastaan, missä säätimet ovat jo ääriasennoissa, eikä säätövaraa ole jäljellä.
(Vastaa joksenkin tilannetta, missä kytketään gramofoonin RIAA-korjaamatonta signaalia tuloliitäntään, missä RIAA-korjaina ei ole ja haetaan sitten lisää bassoa ja vähemmän diskanttia muilla säätimillä.)

t. /Robert

[F-Jag]

No, taustoitetaan hiukan lisää.

Kyllä sitä sähkökitaraa edelleenkin soitetaan, vaan enempi tuonne jazz-tyyppiseen suuntaan. Kun ei ole kiirettä, olen ottanut toisen linjan kuin yleensä, jolloin vaihdetaan kitaraa ja/tai mikkejä tai sitten vahvistinta. Se on mahdottoman kallis tie, jossa ei ole ratkaisua kuin sattumalta. Yht'aikaisia parametreja on liikaa. Mun tie on tämä: kitara mikeillään (Gibson Classic '57:t) ja kitaran vol/tone säätimillä ja pienellä konkkavirityksellä antaa varsin makoisat soundit, kun kytkee sen suoravasteiseen kuulokevahvistimeen (huom. efektin kautta, joten vahvistimen sisäänmeno ei vaikuta), ja kuuntelee kuulokkeilla. Kitaran osalta soundi on siis kunnossa. Jäävät jäljelle siis vahvistin ja kaiutin, joista jälkimmäinen on suurin ongelma. Kuitenkin suoravasteinen pieni transistorivahvistin siinä välissä jo parantaa tilannetta Fender tone-stackilla olevaan putkikoneeseen verraten. Vaikka kuinka yrittää sitä säätää teoreettiseen flat-asentoon, ei tulos siltikään ole suoran hifi-vahvistimen veroinen, vaan jää jotenkin kolkoksi. Basson lisääminen vain lisää kuminaa ikävästi.

Näiltä lähtökohdin siis mennään, ja kun on kyse kotisoittelusta, niin kaiuttimena tarvittaessa voin kyllä käyttää jopa hifi-vaatimukset täyttävää. Jazzmiehillä näkyy olevan Polytonen Minibrute tai Hendriksen vahvistimia, jotka ilmeisestikin on pyritty tekemään niin, että ne toistaisivat kitaran soinnin mahdollisimman tarkasti. Tavallinen rokkikone on ihan jotain muuta. Kajarina noissa on ilm. suljetut refleksikotelot, ja jopa erillinen diskanttikaiutin (Hendriksen).

Kuten sanoin, aikaa on, ja ajattelin kokeilla hifi-tyyppistä tonestackia, sekä putkikoneeseeni, että trankkuviritelmään. Putkikoneessa ajatus oli korvata olemassa oleva Fender stack hifi-tyyppisellä. Sen sijainti on nyt 1. ja 2. 12AX7 asteen välissä. Asteiden katodikonkat on mitoitettu täydelle toistoalueelle. Toisen asteen perässä on sitten katodiseuraaja ja sitten single-ended pääte. Trankkukoneessa on 2 fet-astetta peräkkäin ohjaamassa hybridipääteastetta.

Tällä hetkellä parhaalta näyttäisi aktiivinen, koska siinä olisi lineaariset potikat. Salon antamaan drop-box osoitteeseen en pääse, joten josko saisi kytkiksen jotakin muuta kautta. Ymmärrän, että putkikoneessa käytetään esim. 10 kertaisia arvoja solidiin verraten.

[artosalo]

Näkyykö tämä ?

https://www.dropbox.com/s/d6528f44e3btyjd/ECC83_tone_uusi_ctf.gif?dl=0

[F-Jag]

Näkyykö tämä ?

https://www.dropbox.com/s/d6528f44e3btyjd/ECC83_tone_uusi_ctf.gif?dl=0

Jep. Se edellinen olisi vaatinut kirjautumista, ja kun viimeisen päälle vältän kirjautumista noihin palveluihin (Facebookit, Twitterit sun muut) niin siksi tällainen suora on mukavampi. Kopsasin omalle koneelle, joten voit poistaakin sen halutessasi.

Kokeilin piruuttaan sitten sen kaiuttimen vaikutusta, ja kyllä HiFi 60/4 laatikko on aivan toista maata takaa puoliavoimeen 1×12 kitarakaappiin verraten. Jazzkitaran pehmeän lämmin sointi ja ylemmän äänialueen makoisan hennot sävyt tulevat esiin, vaikka tosin vähäiset watit sitten hukkuvatkin huonoon herkkyyteen. Hienoista kotelomaisuutta ja onttoutta on vielä kuulokkeisiin verraten, mutta kuitenkin ollaan paaljon lähempänä totuutta. Sikäli olen ollut koko ajan oikeassa, että hyvään jazz-soundiin tarvitaan se alas menevä toisto, sekä vahvistimessa, että kaiuttimessa. Tavanomainen kitarakaappi kerta kaikkiaan loppuu kesken, ja sointi on kovan raakaa ja onttoa verrattuna hifi-kajariin. Pitäisiköhän harkita tällaisen rakentamista 12-tuumaisena kitarakaapiksi kotiin. Se ei ole 60/4 veroinen, mutta toisaalta on enemmän instrukäyttöön sopiva.

http://www.uraltone.com/rakennussarjat/kaiutinrakennussarjat.html

Itse asiasta, eli sävynsäädostä vielä. Kyllä tuollaista Baxandallia kokeilla pitää. Monesti olen jo tosin miettinyt 10 alueisen taajuuskorjaimen hankintaa, mutta toisaalta en pidä, että kitaran perässä on boxi boxin perään. Kevyt kaiku ja korkeintaan hienoinen kompressio ovat mielestäni riittävät.

[uusiipe]

Mulla on käytössä tällainen http://www.eminence.com/pdf/Commonwealth_15.pdf  ja se on luonteeltaan hyvin erilainen verrattuna “tavalliseen” kitarakaiuttimeen. 15″ tuuman koosta johtuen alapää on iso, jota valmistaja ilmeisesti on kompensoinut lisäämällä yläpään korostusta, kuten käppyröistä käy ilmi. Koskaan ei ole tullut vastaan vastaavalla tavalla tasapainoisen erottelevan ja läsnäoloisen soundista kitarakaiutinta. Haittapuolina sitten onkin suuri koko ja jumalaton paino.  :-

[F-Jag]

Kiitoksia taas vastanneille 🙂

Palasin taas askeleen takaisinpäin. Pikkuinen trankkuvahvistin ja kitarakaappi. Trankkuvahvarista on siis irrotettu sävynsäätö ja kytketty suoraksi. Sitä sen pitäisi olla, koska sekä etuasteille että päätteelle on luvattu suurin piirtein viivoitinviivaa toistoksi. Näin kuulostellen kitarakaapin kautta soundi on lähes hyväksyttävä. Paljon parempi kuin putkivahvarillani. Ainoastaan se alin bassoalue on vajaa. Tämä suoraan kaiuttimen edestä noin metrin päästä. Kajari noin metrin maasta irti.

Tässä pitänee mennä juurille, ja mitata jotenkin kummankin toistovastetta. Mulla on HiFi-lehden ohjeen mukaan tehty sinigeneraattori. Saisiko jotain järkeä silleen, että laittaa inputtiin signaalia ja mittailee kaiuttimen navoista pikkuteholla vaihtojännitealueella, ja laittaa lukemia ylös. 20-500 Hz vähän tiheämmin ja siitä ylöspäin muutama mittaus vaikka 5kHz saakka? Tietsikan kanssa pelaamalla voisi saada jonkin käppyränkin, mutta noista läppärien äänipiireistä kun ei tiedä, niin antaa olla. Jollakin sen selkeän soundieron on selityttävä, ja se ero jää vahvistimeen.

[RG]

F-Jag: “Saisiko jotain järkeä silleen, että laittaa inputtiin signaalia ja mittailee kaiuttimen navoista pikkuteholla vaihtojännitealueella, ja laittaa lukemia ylös. 20-500 Hz vähän tiheämmin ja siitä ylöspäin muutama mittaus vaikka 5kHz saakka?”

Kyllähän se onnistuu, mutta kannattaa varmasti laittaa kajarin tilalle keinokuorma. (Jos pikkuteholla mittaat, niin pienitehoinen vastuskin riittää.) Muuten voi helposti käydä niin, että mittaus kertoo enemmän kajarin impedanssista ja resonanssista eri taajuuksilla kuin vahvistimen ominaisuuksista.

t. /Robert

[Julkaisija]

Artikkelit