Vs: Vs: Vahvistin pieree
Home › Foorumit › Vahvistinrakentelu ja muu tee-se-itse › Putkivahvistimet › Vahvistin pieree › Vs: Vs: Vahvistin pieree
Syy niinkin pieniin vastuksiin hilalta maahan on yksinkertaisesti liian suuressa vahvistuksessa. Idea on siis saada suuret määrät ylimääräisiä “yliohjauksella” tuotettuja harmonisia säveliä värittämään kitaran sointia, samalla kun vahvistin kompressoi signaalia. Lopputulos on (tarkoitus olla)täyteläinen yliohjattu leikkamaton(clipping pä engelska) saundi.
Näköjään ei lopu uuden oppiminen ikinä,opinahjossa silloin kun putketkin oli vielä aktiivikäytössä iskostettiin päähän että harmoonisista on päästävä eroon,tosin tuo päti kaikenlaisiin muihin pääteasteisiin ja virityspiireihin. Suurilla vahvistuksilla on aina kääntöpuoli,signaalin vääristyminen
joka tunnetaan oikealla nimellään keskeismodulaatio särö.Tähän tautiin en nyt keksi kuin oskilloskoopin ja signaaligeniksen käytön,puhtaan sinisignaalin vääristymisen näkisi näillä helposti.
Säröstä kiinnostuneille suosittelen iltalukemisiksi Matti Otalan artikkeleita ,ovat hankalasti saatavilla tosin,,HUT'in kirjastosta vois löytyä ,ja HIFI-lehden
vanhoista numeroista.Tosin ovat transistoripuolen juttuja mutta niitä voi täydentää Köykän jutuilla.Ideana on että näistä saa ajatuksen tynkää miten säröä
pienennetään,voi ajatella samalla käänteisesti.. ;D