Vs: Vs: Putki direct box?

[Nimetön]

Mitä käy, jos sähköbasson signaali bufferoidaan ja balansoidaan siten, että signaali säilyy täysin muuttumattomana?
Mun kokemuksien perusteella tällaista soundia joutuu sitten jälkikäteen ruuvaamaan itku kurkussa, että sen saa toimimaan miksauksessa. Tällainen jälkikäteen ruuvailu laskee sitä työn tuntipalkkaa tehokkaasti.

Mielestäni on hedelmällisempää kuitenkin pohtia tavoitteita, kuin ongelmia. Näkisin DI-boxille kaksi päätavoitetta. Ensimmäinen on sen soittotuntuma. Onko basistilla hyvä mieli DI:tä käytettäessä. Toinen tavoite on, että äänittäjän työ helpottuu. Miten käyttökelpoinen soundi on äänitettä ajatellen. Nämä kummatkin asiat toteutuu, jos soundi on avonainen, mutta kunkin nuotin botne pysyy kiinteänä ja oikeassa suhteessa atakkiin/diskanttiin.

Bassosoundin hakeminen yhdistelemällä säröistä vahvistinsoundia ja puhdasta DI-soundia on mielestäni musiikkigenreen liittyvä asia. Se on omassa lajissaan yksi hyvä työtapa. Pitäisin DI-boxin suunnittelun kuitenkin irti eri musiikkityylien aiheuttamista työtavoista

Pääsääntöisesti olen huomannut, että toinen harmoninen bassossa herkästi hankaloittaa miksaustyötä. Bassoon ilmestyy sointia alueelle, missä on jo muutenkin ruuhkaa (sointialue missä on eri soittimia päällekkäin).  Alakerran joutuu usein rakentamaan uudestaan.

Ehdottaisinkin käytettäväksi jotain putkikytkentää, joka ei generoi toista harmonista. Yksi hyvä kokeilun kohde voisi olla vaikkapa SRPP jonka perässä on laadukas muuntaja. Mahdollinen -20dB pad  vaikka sitten muuntajan ulostulopuolelle.. Se olisi suht yksinkertainen ja varmasti ihan hyvä soundinen