Vs: Vs: Melissan ensiparkaisut…

#72852
ceesami
Jäsen

8)Moro!  Minun pienen aivokapasiteettini mukaan Melissa on ns. yksikanavainen nuppi, josta saa kerrallaan ilman lisäkonsteja sen yhden perussaundin verrattuna ns. 2-4-kanavavehkeisiin, joissa kanavia ja saundeja voidaan vaihtaa lennosta esim. jalkakytkimellä. Olen tehnyt joitain jopa 4-kanavaisia vahvistimia aikanaan. Niissä kanvanvaihto tapahtuu logiiikkapiireillä ja releillä. Jokainen etuaste viritettiin erilaiseksi, niillä olivat omat eq:t, gainit, säröytymisprofiilinsa jne. Ao. vehkeet ovat aika monimutkaisia rakentaa ja nykyään uskon enemmän ns. “touch responsivnessin”, dynamiikan ja päätesärön voimaan. Melissan säröt perustuvat mielestäni pitkälti etuasteen dc-kytkentään enkä ole vielä oikein päässyt perille onko se sen tyyppistä äänimaailmaa mitä itse haen.

Niinpä, eihän sitä tiedä mistä sitä tykkää, ennen kuin on kokeillut kaikkea mahdollista 🙂 Itse en ole koskaan tykännyt siitä monikanavaisille peleille tyypillisestä soundin muutoksesta kanavaa vaihdettaessa. Toimiihan se jossain heavyssä, mutta tykkään itse käyttää kitaran volumea. Tuossa Uralissa oleva DC-kytkentä siivoutuu kohtuu hyvin ruuvamalla kitaran potikkaa.

Päätesärö, juu, sehän on sitä parasta. Mutta pitäisi rakentaa joku powerscaling -tyyppinen ratkaisu, ettei tarvis olla joka keikalle eri vahvistin. Uralin 10W:kin on toisinaan aivan liikaa, harvemmin on kyllä kesken loppunut.