Erik konka – high end taituruutta etelänaapurista
Löysin Erik Konkan vahvistimet ensimmäistä kertaa Hifiharrastajat keskustelupalstalta. Vierailu hänen kotisivuillaan (www.konka.ee) antoi kuvan Pelle Pelotonmaisesta high end rakentelijasta ja suunnittelijasta. Kun Erik otti minuun yhteyttä yhteistyön merkeissä ei tarvinnut pitkään miettiä. 2019 UralTone julkaisee Erik:n suunnitteleman kuulokevahvistimen rakennussarjana ja itse suunnittelija on lupautunut vetämään rakentelukurssin Helsingissä.
Artikkelin kuvitus Erik Konkan arkistoista. Kuulokevahvistinkuvat © Mikko Kankaanpää.
MIKKO: — Olet pitkän linjan HIFI rakentelija ja tunnettu kotimaassasi Virossa, mutta monet suomalaiset hifistit tai putkivahvistinrakentelijat eivät välttämättä tunne sinua. Kerrotko siis alkuun hieman itsestäsi? Miten olet päätynyt rakentelemaan HIGH end laitteita ja mikä on taustasi elektroniikan saralla? Mistä intohimosi hyvää ääntä ja putkilaitteita kohtaan kumpuaa?
ERIK: — Itseasiassa olen puoliksi suomalainen, joten minulla on “toinen jalka” aina Suomen maaperällä. Laitteitani on myös jonkin verran suomalaisilla hifisteillä käytössä. Olen esitellyt laitteitani esim. Hyvinkään 2015 sekä Vantaan 2019 HiEnd messuilla.
— Mutta tämän jutun alku menee peräti 70-luvun loppuun, kun ensimmäinen kiinnostuksen kipinä audiolaitteisiin syttyi. Ajat nyt vaan oli semmoisia kun ne silloin oli eli lievästi sanoen ankeat. Se tavallaan antoi kiinnostukselle pelkästään lisää potkua. Minulle on aina työelämä ollut jotenkin sidottuna elektroniikkaan. Olen työskennellyt useita vuosia elektroniikan suunnittelijanaan ja kädenjälkeni olen jättänyt mm. suomalaisiin taksimittareihin, erilaisiin korttimaksupäätteisiin ja jopa Suomen rannikkovesissä yöllä vilkkuviin poijuihin.
— Pikkuhiljaa vaatimukseni audiolaitteille kasvoi eikä riittävän hyviä ollut saatavissa. Tai sitten ne olivat aivan liian kalliita minulle. Oli siis luonnollista alkaa tekemään niitä itse, ensin vain omaan käyttöön.
— Miksikö olen alkanut tekemään juuri putkilaitteita? Nähdäkseni putkien toimintaperiaatteet ovat sellaisia, että ne soveltuvat high end audiokäyttöön puolijohteita paremmin. Jos taas tehdään laitteita käsityönä ei ole mitään järkeä suuntautua muualle kuin parhaaseen high end luokkaan.
MIKKO: — Milloin teit ensimmäiset laitteet myyntiin?
ERIK: — Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Ensinnäkin en myy pois mitään laitetta johon en ole itse täysin tyytyväinen. Oikeastaan suunnittelen ja valmistan laitteet tänäänkin ensisijaisesti omiin tarpeisiin. Tässä vaan käsitykset laitteensuunnittelusta ja valmistuksesta ovat kehittyneet sen tasoisiksi, että on turhaa valmistaa vain yksi kappale. Suunnittelutyön määrähän on aina valtava. Joten myyn mielellään valmistuneen laitteen pois: voinhan aina valmistaa uuden yksilön, kun koko suunnittelu ja valmistusprosessi on dokumentoitu huolella. Näin se käy. Kaippa tämä on kaiken kaikkiaan hieman massatuotannon ja DIY:n välistä touhua.
— Suunnittelen ja kokoan laitteet aina itse, vaikka mulla onkin erilaisia alihankkijoita. Onneksi nykyään mahdollisuudet laitesuunnitteluun ja pienimuotoiseen tuotantoon ovat melkein rajattomat: voi käyttää esim. metallien laserleikkausta, puu- ja muoviverstaat hyväksyy CAD-piirroksia, piirilevytehtaat ovat sähköpostin etäisyydellä jne. Näin niitä laitteita syntyy.
— Mutta kuten sanottu – laitteet syntyy omien vaatimusten mukaan. Jos joku tuttu “korvansairas” sattuu kiinnostumaan niistä, niin hän voi toki saada laitteen omakseen kohtuullista korvausta vastaan.
MIKKO: — Kotisivuillasi http://www.konka.ee/ on esitelty iso valikoima valmistamiasi melko omaperäisiä HIGH-END putkilaitteita. Millainen suunnitteluprosessi yleensä on? Tarkoitan elektroniikan osalta. Lähdetkö suunnitelmissasi täysin alusta vai otatko pohjaksi esimerkiksi jonkun klassikkokytkennän, jota lähdet viemään haluamaasi suuntaan?
ERIK: — Putkielektroniikkaa on jo yli 100 vuotta vanhaa, sen takia on melkein mahdotonta keksiä jotain täysin alkuperäistä ja mullistavaa. Kaikki ideat ovat maailmassa jo valmiina, oikealla hetkellä ne vaan saapuu luoksesi, kuva valkenee ja laite alkaa syntyä. Tässä erään Thomas Alva Edison sanat: Useimmiten en keksi kaikkea nollasta vaan jatkan sieltä missä toiset lopettivat.
— Tämä on hyvin toimiva periaate myös audiolaitteiden kohdalla. Usein laitteeni syntyy erilaisten ideoiden sekoittamisesta. Matka ideasta valmiiseen laitteeseen on työlästä ja monimutkaista, aina täytyy paneutua täysillä.
MIKKO: — Voisitko esitellä muutaman suosikkisi kaikista valmistamistasi laitteista? Mistä olet eniten ylpeä, mitkä onnistuivat mielestäsi parhaiten?
ERIK: — kaikki perheen lapset ovat rakkaita! On erittäin vaikea valita mitään yksittäistä laitetta, kun kaikkiin on satsattu niin paljon aikaa, ajatuksia ja jopa emotionaalista pääomaa.
— Juuri nyt olen tyytyväinen OTL-vahvistimiin, myös viimeisen DAC:in ääni vastaa odotuksiani.
MIKKO: — Pakko nostaa tuotannostasi esiin Wanemuine vahvistin. Se on ulkonäöllisesti yksi erikoisimmista high end laitteista, joita ole nähnyt. Vahvistin on pienoismalli jo puretusta jugend-rakennuksesta. Mistä ihmeestä tämä idea lähti?
ERIK: — Aiemmista OTL-vahvistinmalleista tuli palautetta, että laitteet soi erittäin hyvin, mutta ulkonäköä olisi syytä vielä kehittää, jotta se olisi äänen kanssa samaa luokkaa. Viime aikoina minulla on herännyt tietynlainen mielenkiinto Viron historiaa kohden, varsinkin sen ns. kulta-ajan eli 1918-1940 jaksoa kohden. Kotikaupungissa Tartossa sijaitsi silloin Viron ensimmäinen teatteri Wanemuine (Wanemuine on sama kun suomalaisten Väinämöinen, eeppinen musiikin spesialisti). Minun ja monien mielestä tämä jugend-tyylinen rakennus oli kaunein kautta aikojen. Ja näin osaset yhdistyi ja syntyikin idea valmistaa vahvistin, mikä olisi näyttävä monessa mielessä. Laitteen syntyyn auttoi hyvät ystäväni Manverk (www.manverk.ee) puutyöverstaalta valmistamalla laitekotelon aidosta mahonkista. Lopputulokseen voin olla tyytyväinen, laite on lippulaivani tänään.
Mitä seuraavaksi? Myös Helsinkin pää-rautatieasema on jättänyt minuun vaikutuksen…
MIKKO: — Onko sinulla esikuvia putki-hifi-suunnittelun alalta?
ERIK: — On eräs mies, tänään pitää sanoa jo edesmennyt, mutta hänen ajatukset sekä sinnikyys tässä hommassa ovat rohkaisseet myös minua: Julius Futterman.
MIKKO: — Eikös hän kehitellyt nimenomaan OTL kytkentöjä?
ERIK: — Nimenomaan. Ja sehän on se paikka, jossa oikeat putket alkaa antamaan kunnon “tuotantoa”, eli semmoisen luokan ääntä johon transistoreilla ei ole asiaa.
MIKKO: — Kun katsellaan koko HIFI laitteistoa, mitkä ovat mielestäsi kriittisimmät kohdat, jos kaiuttimet jätetään tässä kohtaa pois. Eli jos hifistillä ei ole rajatonta budjettia, kannattaako hänen satsata vahvistimeen, RIAA-korjaimeen / DAC:iin…?
ERIK: — Oikea vastaus on, että satsata täytyy tietysti koko järjestelmään, tarkoitan tässä, että koko ketjun kaikkien laitteiden tason pitää olla samanarvoinen. Ketjun heikoin lenkki määrää koko ketjun lujuuden.
MIKKO: — Täysin samaa mieltä!
ERIK: — Jos kysymys olisi, mistä aloittaa tätä satsaamista (jos kaiuttimet jätetään sivuun), niin aloittaa täytyy laitteiston pienemmästä päästä, eli äänilähteestä. Esim. LP-soittimen kohdalla on suurin vaikutus äänirasia+taajuuskorjain, digitaaliäänessä kunnollinen D/A-muunnin. Sitä sen vuoksi että äänilähteen antama signaali senkun vahvistuu järjestelmässä, jos alkusignaalin laatu on heikko, se heikkous vaan vahvistuu ja tietysti myös päinvastoin.
MIKKO: — DAC:t onkin mielenkiintoinen osa laitteistoa. Oletko sitä mieltä, että erillisellä DAC:lla voidaan saavuttaa selvää parannusta ääneen, jos esim. verrataan laadukkaan Macbookin sisäiseen DAC:n? Monihan käyttää äänilähteinä juuri läppäreitä tai kännyköitä.
ERIK: — Ei monessa tietokoneessa ole itse asiassa aitoa D/A muunninta, vaan prosessoriin perustuva äänikortti. Äänikortin tehtävät ovat hieman toisenlaisia kun ainoastaan korkealuokkaisen äänisignaalin tuottaminen. Aina saa paremman tuloksen kun D/A-prosessi suoritetaan siihen tarkoitetulla erikoisraudalla, eli oikealla D/A-muunninsirulla. En ole tavannut edes ammattitason äänikorttia mitkä olisi yhtä hyvä kun oikein toteutettu DAC. Joten minusta äänikorttien on jäätävä sivuun jos puhutaan HiEnd äänestä. Tänään HiEnd-harrastelijoilla on todennäköisesti paremmat D/A vehkeet kun äänitysstudioilla, ammattimiehethan ovat hieman konservatiivisempia laitehankinnoissa ja kun tämä kehityskin tapahtuu tätä nykyä niin nopeasti.
MIKKO: — Kun katsoo vahvistimiesi sisälle, huomaa, että käytät laadukkaita, mutta kuitenkin melko yleisesti saatavilla olevia komponentteja. Monet hifi-laitevalmistajat käyttävät kalliita “boutique” kondensaattoreita ja muita komponentteja ja väittävät saavan näiden avulla kilpailijoitansa paremman lopputuloksen äänenlaadussa. Toiset, kenties perinteisemmän lähestymistavan, suunnittelijat taas luottavat kytkennän designiin ja väittävät, että laadukkailla peruskomponenteilla päästään erittäin hyvään lopputulokseen. Monet vanhat klassikkolaitteet on tehty sen ajan “lähikaupan” komponenteista, joita nyt sitten yritetään kopioida kalliilla (esim. paper in oil -konkat). Onko tosiaan massatuotanto komponenttien laatu huonompaa kuin se oli 50- vuotta sitten vai mistä on kyse?
— Kumpaa koulukuntaa itse edustat ts haluatko ottaa kantaa aiheeseen?
ERIK: — Simppeli totuus on se, että tänään valmistetaan parempia komponentteja kun 50 vuotta sitten. Ne pitää vaan löytää koko tarjonnasta ja se ei välttämättä ole helppoa hommaa. Sillä saatavilla on myös huonompia komponentteja, tässä ei aina auta edes hintalappuun katsominen. Jotta elämä ei olisi liian yksinkertaista osallistuu tähän peliin vielä nämä “erikoislaadukkaitten” komponenttien eli ns. boutique-tavaran tuottajat. Usein ne erikoislaatukomponentit tulee samalta tehtaalta mutta toisesta ovesta ja poikkeaa “tavallisista” vaan kauniilla nimimerkillä ja joskus eksoottisilla valmistusmateriaaleilla, mutta fysiikan lakeja ei onnistu kumota myös niillä. Jos kasataan keskelle lattiaa pino niitä erikoislaatukomponenttejä, ei siitä synny vielä kunnon laitetta, tarvitaan tässä paljon muutakin.
— Lopulta on melkein kaikki pelkkä itsetunnon kysymys, eli näyttääkö sveitsiläinen 250000€ rannekello parempaa aikaa kun 50€ “tavallinen” rannekello? Että järki tässäkin asiassa pitää olla. Ihmisen ketkä uskoo tonttujen ja keijukaisten elävän elektroniikkakomponenteissä ja maalailevan äänisignaalia kauniiksi ei juuri ole asiaa laitesuunnitteluun.
Toisaalta placebo todistetusti toimii, jos tilaaja näin halua niin kyllä niitä “erikoisia” komponenttejä laitteeseen pannaan. Ja Maapallo on silti pallo eikä pannukakku ☺
— Henk-kohtaisesti en tykkää monesta ns. “klassikosta”, tässä esim. nämä paperi-öljyssä kondensaattorit eivät pärjää nykyisille MKP-kondensaattoreille. Muinaiset hiilikalvovastukset kohisee aivan liikaa verrattuina metallikalvovastuksiin jne.
MIKKO: — Yhdyn tähän osittain. Suunnittelu ja kytkentä ovat toki tärkeimpiä, mutta joskus sopivilla “erikoiskomponenteilla” voidaan saada sopivasti väriä / eloa / lämpöä ääneen. Etenkin kitarapuolella, kun nimenomaan haetaan vääristymää, eli soundia, toimii monet perinteiset ratkaisut hienosti (hiilimassavastukset, 50-luvun konkkatyypit jne).
— Mikä on näkemyksesi vanhoista CCCP putkista? Löytyykö sieltä monia tyyppejä, jotka soveltuu hi-fi käyttöön? Mitkä ovat suosikkejasi?
ERIK: — Ne CCCP-putket ovat tavallaan maailmanpelastajia tässä audiohommassa, koska niitä on saatavissa isoissa määrissä ja hintataso on tänään vielä suhteellisen matala, voi valita isosta joukosta parhaat päältä. Kokemukseni sanoo ettei niiden laatu ole merkittävä ongelma verrattuna “länsiputkiin”, ovathan ne melkein kaikki suoraan kopioituja vastaavista malleista ja putket nyt pitää aina ennen käyttöönottamista testata putkimittarilla. Myös pieni sisäänajo on tarpeellinen. Tämä laatuntarkistus koskee kaikkia putkia, ei väliä mistäpäin maailma ne ovat peräisin. Huokean hinnan vuoksi NL-putkissa on valinnanvaraa paljon enemmän kun “länsiputkien” kohdalla. Myös toi kuuluisa militäärilaatu eli tehtaalla suoritetut erikoistarkastukset niissä CCCP-putkissa on olennainen apu (ВП-merkintä).
Muuten jotkut yksittäiset NL-aikaisten putkien mallit ovat aika erikoisia, niille ei edes löydy samantasoista analogia länsimaailmasta, esim. eräs suosikkini on 6C33C. Tämä putki teki aikoinaan ratkaisevan käännöksen putkivahvistinten kehityksessä kun japanilaiset löysi näitä länteen karanneesta, tuolloin huippumodernin neuvosthävittäjälentokoneen tekniikasta. Samoin neljännen polven miniatyyriputket ovat osoittautuneet erittäin hyviksi audiokäytössä, ne ovat kaikki militäärilaatuisia, aikoinaan puolisalaisia malleja, niitä ei koskaan käytetty missään siviililaitteissa, pitkäikäisiä ja tasalaatuisia.
MIKKO: — Mitä olet mieltä kiina-hifi buumista?
— Olemme UralTone:lla nähneet monia asiakkaiden suoraan kiinasta tilattuja putkihifilaitteita, joiden rakenteellinen suunnittelu on ollut täysin ala-arvoista, jopa hengen vaarallista. Toki kehitys on tässäkin mennyt eteenpäin ja räikeämpiä tapauksia tulee enää harvoin vastaan, mutta suosittelemme silti ostamaan kaikki laitteet maahantuojien kautta tai suosimaan yrityksiä, jotka toimivat hiukan lähempänä ja ovat omaksuneet Eurooppalaiset laatu- ja turvallisuusperiaatteet.
ERIK: — Kiina-buumi on aina avuksi – ihmisethän eivät opi muulla tavalla kun vaan per…- kokemuksen kautta. Näin aluksi hankitaan kauniinmuotoinen kiinanlaite ja kun karkea totuus selviää, hankitaan myöhemmin myös kunnollisempi laite. Näin kiinan laitteista on iloa kaksikin kertaa: ostaessa ja myydessä.
— Totuus on että ne laitteet ovat houkuttelevia juuri hinnaltaan ja kauempaa katsottuna jopa ulkonäönkin puolesta – jalopuuta ja sinisiä valodiodeja. Nämä tekijät ovat usein ratkaisevia aloittelijalle. Mutta ilmeisesti kiinan massatuotokset eivät tule olemaan kovin yksilöllisiä, joten kait tässä maailmassa jää tilaa vielä muillekin. Jos laite maksaa vähemmän kuin kelpo komponentit yhteensä pitäisi viimeistään tässä mennä hälytyskellot päälle.
Kiinan-ilmiö perustuu pitkälti siihen, että varsinkin aloittelevat audiofiilit luulee putkien tekevän ihmeitä automaattisesti, eli jos laitteessa ovat putket, se muka tuottaa heti laatuääntä. On tässä jatkuvan valistuksen paikka.
MIKKO: — Massatuotantolaitteiden hinnat tulevat koko ajan alas ja myös laatu on osin parantunut. Uskotko, että jatkossakin on kysyntää pienille boutique laitevalmistajille? Ovatko asiakkaat valmiita maksamaan paremmasta palvelusta ja käsityöstä moninkertaisen hinnan myös tulevaisuudessa?
ERIK: — Ainut asia mitä emme saa rahalla, on aika. Ihmisen aika on aina kortilla ja rajoitettu. Jos joku käyttää omaa aikaansa siihen, että kehittää ja valmistaa miellyttäviä, positiivisia tunteita herättäviä audiolaitteita, niin sillä on oma arvonsa. High end -audio syntyy aina ihmisen aivoista ja kädestä, ei tehtaan massatuotantolinjoilta. On aina arvostettavaa jos joku ihminen luo jotain positiivista tähän hulluun maailmaan. High end audio onkin suunnattu ihmisille, jotka osaa arvostaa yksilöllisyyttä.
MIKKO: — En itse tunne kovin hyvin Virolaista high end -kulttuuria, joten minua kiinnostaa näkemyksesi Suomen ja Viron eroista tällä saralla. Miten mielestäsi Viron ja Suomen high end asiakkaat, ts harrastajat, eroavat toisistaan, vai onko tyhmää edes hakea tällaisia yleistyksiä?
ERIK: — Kyllä tässä eroja on, mutta ne pienenee jatkuvasti. Osansa tässä on 50 vuoden historiallinen tauko Virossa, jolloin luonnollista kehitystä yksinkertaisesti ei tapahtunut eikä yli rautaisen esiripun paljon mitään sisään päässyt. Siinä ajanjaksona valmistettiin joitakin audiolaitteita, mutta kehityksen periaatteet oli aivan kallellaan. Esim. tehdasvalmisteisten laitteiden laatukategorian määräsi käytettyjen komponenttien lukumäärä, teknisen monimutkaisuuden aste (enemmän transistoreita laitteessa oli aina parempi), ei niinkään laitteen todellinen äänenlaatu. Isä Aurinkoisen poliittisten puheiden vastaanottoa varten nämä kelpasi ja se riitti siihen aikaan. Suomessa ymmärtääkseni tapahtui asiat toisin, kehitys kulki lineaarisesti.
Kaikki tämä on jättänyt jäljen virolaisille audionharrastajille, varsinkin vanhemmalle sukupolvelle, joista osa haikailee vieläkin neukkuaikaisia, loputonta viritystä tarjoavia avokelanauhureita, tiettyjä yksittäisiä vahvistinmalleja mitkä “soi kun japanilaiset” ja niitä latvialaisia “sillä oikealla bassosoundilla”.
— Mutta ajat ovat muuttuneet ja aidot asiat ovat löytäneet tiensä myös Viroon ja ihmisten suhtautumiseen ja ymmärrykseen.
MIKKO: — Valmistatko laitteesi yleensä tilauksesta suoraan asiakkaille vai lähteekö projektit omasta aloitteestasi. Monet kotisivujesi laitteet näyttävät nimenomaan suoraan asiakkaille räätälöidyiltä.
ERIK: — Kaikki alkaa aina siitä, että minulla itsellä on tarve jollekin laitteelle. Suunnittelen ja valmistelen ensimmäisen kappaleen omien ymmärrysten ja vaatimusten mukaan. Jos joku samaan “korvasairauteen sairastunut” huomaa, että hänelläkin olisi tarvetta moiselle, niin voidaan sopia erikoistoiveista. Suomessakin on aika monta erikoistilauksesta valmistamaani laitetta hifistien käytössä.
MIKKO: — Onko tuotteitasi saatavilla jälleenmyyjien kautta? Entä pystytkö heittämään mitään karkeita hintaluokkia millä sinun tuotteisiisi pääsee käsiksi. Mistä hinnoista lähtee esim. putkivahvistimet, RIAA-korjaimet, DAC:t.
ERIK: — Juuri nyt laitteita ei ole saatavissa jälleenmyyjien kautta, ainoastaan suoraan minulta. Tähän on muutama syy. Ensinnäkin en valmista laitteita sarjoina, vaikka ne saattaakin muistuttaa hieman toinen toista ulkonäöltään. Minua ei oikein kiinnosta perustaa tehdasta ja aloittaa massatuotantoa, käsityön osuus on olennainen osa laitteitani, High End syntyy ihmisen käden kosketuksesta, ei massatuotannosta. Suoraan valmistajalta ostaessa pysyy laitteen hinta sopivana melkein jokaiselle, jälleenmyyntiketju toisi hintaan reilusti lisää.
Kolmas syy on että myönnän tuotteilleni elinikäisen takuun ja hoidan huollot henkilökohtaisesti itse, ilman välikäsiä.
— Edullisemmasta päästä on RIAA taajuuskorjaimet, jopa alle 700€. Kalliimman pään laitteet ovat isot OTL-päätevahvistimet aina sinne 9000€ asti. Muut sitten sieltä väliltä.
MIKKO: — Miten tuotteistasi kiinnostuneet saavat sinuun parhaiten yhteyden?
ERIK: — Parasta on laittaa sähköpostia knob(a)planet.ee, vastaus tulee varmasti!
MIKKO: — Suunnittelit high end tason kuulokevahvistimen UralTonelle. Kerrotko hieman laitteen designista ja projektista yleisesti?
ERIK: — Musiikin kuuntelu kuulokkeilla on nykyään nousussa ja monesta syystä: musiikinkuuntelu HIFI-harrastuksena on aika paljon yleistynyt, mutta aina ei voi kuunnella kaiuttimilla, ainakaan järkevällä volumella, esim. iltaisin tai työpaikalla. Tämä kuulokevahvistinrakennussarja on tarkoitettu high end-putkivahvistimista kiinnostuneille, niille jotka halua nähdä hieman syvällisemmin putkilaite-maailmaa ja joilla on jonkin verran kiinnostusta myös elektroniikkalaitteiden tee-se-itse valmistusta kohden. Semmoinen helposti koottava ja laadukkailla kuulokkeilla parempaa ääntä tuottava vahvistin. Tekninen ratkaisu on klassinen ja elegantti, joka mahdollistaa monien erilaisten putkien käytön ja äänenlaadulliset vertailut.
MIKKO: — Valoitatko hieman enemmän kytkennän toimintaperiaatetta. Putkina on 6AS7 / 6080 ja 6SN7 / ECC82. Miksi päädyit juuri näihin?
ERIK: — Tässä on jälleen avainsanana “OTL”. Valittu pääteputki toimii katodi-seuraajana, näin pääteaste pystyy ohjaamaan suoraan aika monenlaisia kuulokkeita eikä mielestäni ääntä pilaavaa päätemuuntajaa tarvita.
Etuasteeseen sopii sekä Noval- että Octal-kantaiset putket. Näin on käytettävien putkien haitari melko laaja ja voi mielenkiinnolla kokeilla ja kuunnella eri merkkisten putkien äänellisiä eroja (Tube rolling).
MIKKO: — Minkälaisille kuulokkeille tämä laite sopii? Onko sinulle suositella jotain tällä hetkellä saatavilla olevia malleja?
ERIK: — Vaikka vahvistin pystyy ohjaamaan kuulokkeita 32 ohmista lähtien, parhaat tulokset saa 100 ohmia ja sitä suuremman impedanssin omaavilla kuulokkeilla. Itse olen testaillut laitetta esim. Audeze LCD-3, Sennheiser HD800S sekä myös antiikkisilla Audio Technica ATH-908 kuulokkeilla. Paremman luokan kuulokkeet antaa luonnollisesti paremman tuloksen.
MIKKO: — Lupasit pitää rakentelukurssin UralTone tiloissa, jossa hifi harrastajat voivat kasata kyseisen kuulokevahvistimen sinun opastuksella. Kenelle kurssi sopii? Voiko kurssille osallistua myös täysin aloittelijat?
ERIK: — Sanoisin että kurssi sopii kaikille, keneltä vaan löytyy vähänkin kiinnostusta putkivahvistimien kasaamiseen. Autan kyllä kaikkia kurssilaisia saamaan laitteet toimimaan. Ammattilaisen käsissä tämmöisen vahvistimen kokoamiseen käsityönään menee n. 2-3 tuntia, parasta on varata kuitenkin aikaa noin viikonlopun verran rauhalliseen ja turvalliseen toimintaan.
Mikko: — Kiitos haastattelusta!
LINKIT: Erik Konkan kotisivut
***
Kirjottanut keväällä 2019 Mikko Kankaanpää
Valokuvat: Erik Konka (paitsi kuulokevahvistinkuvat
